Äijädieetti

perjantai 17. helmikuuta 2017

Käkkälöjoen harjukset

Taivaalle ilmestyi matkalla myös helmiäispilviä kaikissa väreissään.

Päivän pituus saavutti täällä sen rajan, jolloin pilkkiaikaa jää kelkattomallekin ja kovasti se onkin poltellut päästä siimoja ja morreja uittamaan. Posti toi useita testejä voittaneita lumikenkiä meille ja niitä piti päästä testaamaan. Haaveena oli lähteä Ropista Kaskasjoelle ja Torisenolle, mutta aikataulujen takia oli tyytyminen Käkkälöjokeen, Kalmakaltion ympäristöön, jossa on myös metsähallituksen autiotupa. Ahkio pakattiin kolmen päivän muonilla sekä kalastus- ja majoitetarvikkeilla. Ensimmäiset toukatkin tulivat Hetassa myyntiin, joten auton nokka kohti Kalmakaltiota.
Pakattu ahkio valmiina vetoon.
Auton jätimme entisen Kalmakaltion loman kääntöpaikalle, josta lähdimme vaeltamaan parin kilometrin matkan autiotuvalle. Vanhaa kelkanjälkeä pitkin kävely lumikengillä sujui helposti. Lämmöt tosin alkoivat nopeasti nousta vetojuhdissa ja varsinkin ylämäissä käytiin jo kiehumispisteessä. Olisiko ollut tottumattomuutta lumikenkiin vai tämä kaamosajan aiheuttama kunnottomuus? Mukavalta hommalta tuo lumikenkäily kyllä muuten tuntui ja yllätykseksi ne kantoivat ihan umpisessakin. Mikä parasta, puhtaan valkoinen luonto ja hiljaisuus saivat paikoin miehen mielen lähes liikuttuneeseen mielentilaan.

Matka eteni hyvin ja ahkio kantoi tavarat helposti

Kalmakaltion autiotupa
Kämpälle saavuttiin reilun tunnin patikoinnin jälkeen ja vaikka ulkona alkoi jo selvästi lauhtumaan, niin kämpässä pakkasta oli vielä -24 astetta, joten ensimmäiseksi sytytettiin kamiina ja puraistiin hieman evästä termoskahvien kera. Purimme tavarat ja teimme suunnitelman iltapäivän pikaiselle pilkkisessiolle, jonka jälkeen siirryimme Käkkälöjoelle, aina niin suurine toiveinemme vapoja taivuttelevista kaloista. Toisin kuitenkin kävi, muutamia pikku tärppejä ja muutama vaaksan mittainen harjus pyörähti katselemassa maisemaa jään toisella puolen, mutta muuten oli hyvin hiljaista. Jäätä oli 35- 90 cm virtauksista riippuen ja n. 30 reikää 6 tuuman käsiveivillä kävi jo työstä sekin. Illan kuitenkin pelasti yksi puolikiloinen siika, jonka herkuttelimme kämpällä kynttilän valossa. Samalla edelleen isomuksista unelmoiden ja tarinoiden.

Ensimmäisen päivän pelastaja
Yö nukutti hyvin ja pitkään, siksi pääsimmekin joelle vasta reilusti kymmenen jälkeen. Pikaisesti kokeiltiin muutamista kohdista tuvan edustalta, huonolla menestyksellä. Päätimme siirtyä Mellakosken alla olevaan suvantoon, jossa pikku hiljaa pääsimme jyvälle ottiperhoista ja -morreista. Kaikkiaan jäällä kävikin lähes satakunta kalaa, jopa välillä kahta kerrallaan. Valitettavasti vain kaikki hieman yli tai alle tuota vaaksanmittaa. Päivän mittaan lämpötila nousi jo plussan puolelle ja samalla tuuli alkoi puhaltamaan jo lähes myrskylukemissa, joten ilmanpaineet painuivat nopeasti. Täysikuu oli ollut kuitenkin vain pari yötä sitten, joten toiveet olivat vielä kohtuullisesta syönnistä, mutta tuo raju ilmanpaineen muutos, hieman arvelutti. Tosin tuo pieni harjus kävi edelleen ahnaasti kiinni, joten toiveita oli vielä isommastakin kalasta. Yksi hieman alle puolikiloinen pelasti sen, että päästiin kalan makuun.

Näitä joessa riitti.

Päivän ainut ruokakala
Taivas näytti helmiäispilvillään parhaat puolensa ja tunnelma oli vähintäänkin erikoinen samalla tuulen puhaltaessa myrskylukemissa niin, että suorassa oli lähes mahdoton seistä. Tuuli jatkui pitkälle yöhön, natisuttaen autiotuvan ovia ja seiniä sen verran äänekkäästi, että yöunet jäivät kovin vähäisiksi. Aamulla kävimme vielä kokeilemassa kalansyöntiä, mutta parin tunnin tyhjän nypyttelyn jälkeen päätimme antaa periksi ja lähdimme pakkaamaan ahkiota.

Tuuli oli puhaltanut puista kuuratkin.
Paluumatkalle otettiin kiertotie, jolla vältyttiin pahimmilta nousuilta ja parin tunnin reippaan kävelyn jälkeen olimme taas autolla. Reissu oli hieno, vaikka isommat, jos niitä ylipäätään tuolla on, jäivät jokeen ja mielissämme kummittelemaan. Kaipa tuonne täytyy vielä toinenkin reissu tehdä mielenrauhan saamiseksi. Nyt on ajatukset tosin jo muualla. Kirjoittelen tätä tällä hetkellä Kilpisjärveltä mökissä ja huomenna lähden uittamaan morri- ja perholitkojani tuohon Kilpisjärveen, emännän ahertaessa täällä töissään. Lisäksi mietin jo tulevia vaelluksia ja seuraava voisikin olla juuri tuolla Kaskasjoen suunnalla. Ensin kuitenkin viikolla 10 lähden suursiian pyyntiin Ruotsiin. Kevätkausi on siis avattu ja osin eteenpäin suunniteltu. Kireitä siimoja ja nautinnollisia hetkiä luonnossa myös Teille, joita on jo yli 10.000 lukijaa...

Pari kuvaa vielä..

Hyvin kantaa kengät ja ahkio

Kulkimet parkissa.

Lähes täysikuu valaisi luonnon kalpealla valollaan.

3 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää! Mitkä lumikengät teillä oli käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TSL 227 escape minulla (+100kg) ja veljelläni TSL 217 escape (+80 kg)

      Poista
  2. Hyvä teksti! Oli mahtava reissu, kiitos vielä :-) ensikertaan..

    VastaaPoista