Annapurna circuit, lähtö lähenee.

Lumihuippu Sarangotille noustessa.

Viralliset trekkausluvat
 (ACAP = Annapurna Conservation Area Permit sekä TIMS = Trekker's Information Management System) on nyt hankittu.
ACAP maksoi n. 20 dollaria kuten myös vihreä TIMS kortti, joka on tarkoitettu itsenäisille vaeltajille. Ilman opasta tai kantajaa siis lähdemme ja lähtöpäivämme on 3.10. Luvat haimme suoraan Trekking officesta ja siis täältä Pokharasta. Aikaa meillä meni lupien saamiseen noin puolisen tuntia. Helppo ja yksinkertainen homma. Mukaan tarvittiin passi, neljä valokuvaa ja 4000 rupiaa käteistä.

Luvat ja reittiprofiilia

Minulla on ollut runsaasti aikaa täällä tehdä suunnitelmia reitin ja turvallisen toteutuksen suhteen, suurimpana huolena vuoristotaudit, johon sairatumisen mahdollisuus alkaa 2500 metrin korkeudesta. Enempää en lähde noita jopa nopeastikin tappavia tauteja tässä käsittelemään, mutta sen verran nuo minua, entistä tupakkamiestä jonka keuhkot eivät enää huippukunnossa ole, huolettavat, että suunnitelmallisuutta tarvitaan.

Paras keino välttää sairastuminen on rauhallinen nousuvauhti ja riittävä totuttelu korkeuteen. Useimmat kulkijat pitävät yhden lepo- ja totuttelupäivän Manangissa 3500 metrin korkeudella ja jatkavat siitä Yak Kharkaan (4050 m) sekä siitä yöpymisen jälkeen Thorang Phediin (4450 m). Tämän jälkeen on jyrkkä ja raskas kapuaminen Thorong La pass:in (5416 m) kautta Muktinathiin (3800 m). Tällä osiolla monet täällä haastattelemistani vaeltajista ovat kokeneet vähintään taudin ensioireita. Monet myös aloittavat estolääkityksen (diamox) syönnin 2500 nousumetrin jälkeen.

Oma reittisuunnitelmani poikkeaa tästä jonkin verran. Varaamme totutteluun huomattavasti pidemmän ajan. Kuljemme ensin rauhallisesti Lower Pisangiin (3250 m), josta jatkamme korkeampaa reittiä Manangiin (3540 m) Manangissa olemme vähintään kaksi yötä ja teemme päiväretkiä korkeammille paikoille. Seuraavaksi tarkoituksemme on suunnata Shree Kharkan (4070 m) kautta Tilicho base campille (4150 m). Tuolta teemme 8 - 10 tuntisen päiväretken Tilicho järvelle, joka on yksi maailman korkeimmalla olevista järvistä. Saavutamme tuolla melkein 5000 metrin korkeuden. Sitten taas yö Base campissä ja samaa tietä takaisin Shree Kharkaan josta oikaisemme Yak Kharkaan (4050 m) ja takaisin pääreitille.

Vietämme siis kaksi yötä 3500 metrissä ja viisi yötä reilussa 4000 metrissä. Nyt kehomme tulisi olla tottuneet ohuempaan ilmaan ja jatkaminen lienee turvallista.

Pahimpaan scenarioon on toki myös varauduttu hankkimalla vakuutus joka kattaa vaellukset 6000 metriin asti ja sisältää mahdollisesti tarvittavat (ja kalliit) evakuointilennot alueelta. Vakuutuksen hinta oli sata euroa ja on voimassa kuukauden, jonka ajan olemme reissulle varanneet. Ei siis mitenkään kallis sijoitus siihen nähden, että tällä voi säästää hengen.

Kaikki alkaa siis pikku hiljaa olemaan valmiina. Pieniä ostoksia pitää vielä tehdä, kuten lääketarpeet ensiapuun, tyynyliinat sekä magnesium ja kivennäisainejauheet.

Nyt siis oikeastaan vain odotellaan vaimon valmistumista joogaohjaajaksi, joten päiväni ovat edelleen hyvin lepovoittoisia sisältäen mukavaa lämpöön totuttelua sekä herkuttelua paikallisilla ruuilla ja hedelmillä. Yhtenä päivänä kävin hieman kokeilemassa raskasta kiipeilyä ja kapusin Sarangotin huipulle, jonne tuli noin 800 metriä nousua ja sekin kaikki viimeisen kahden kilometrin matkalla. Raskasta oli! n. 50 asteen nousua 35 asteen lämmössä. Huipulle kuitenkin pääsin ja antoi se nyt hieman toivoa tulevaan.

Kylätie Sarangotille noustessa

Devi's fall

Tämä näytti suositulta puuhalta. 

Pojilla oli BMX mäkikilpailut

Sarangotille noustessa olin hieman kateellinen tälle varjossa nukkuvalle koiralle.

Ensimmäiset päivät Nepalissa

Syyskuun ensimmäisenä päivänä laskeuduimme Kathmandun kansainväliselle lentokentälle ja sen jälkeen on uusia asioita tullut taas eteen ihmeteltäväksi. Tarkoituksemme oli jatkaa suoralla lennolla Pokharaan, mutta runsaista monsuunisateista ja niiden aiheuttamista tuhoista johtuen, kaikki lennot oli jo buukattu täyteen.
Vaihtoehtoina oli joko jäädä yöksi Kathmanduun tai mennä autolla. Yöpyminen ei oikein nyt innostanut, joten bussin jo lähdettyä päätimme ottaa taksin, jonka kuljettajan kanssa pääsimme hinnasta yhteisymmärrykseen. Tuon matkan, reilut 200 km, piti kestää viitisen tuntia. Näin ei käynyt, vaan jonotimme liikenneruuhkissa jotka olivat aiheutuneet teiden sortumisista. Matkamme Pokharaan kesti lopulta yhdeksän tuntia. Olimme siis melkoisen väsyneitä 32 tunnin matkaamisen jälkeen.

Yrittäjä tarjoaa autoille rasvauspalveluita Kathmandussa.

Seinästä löytyi kiva tervetulotoivotus.

Muutaman päivän vietimme kivassa pienessä hotellissa, jonka ihastuttavassa puutarhassa oli erinomaisen mukavaa nauttia aamupaloista.
 Kunnolla levättyämme alkoi tutustuminen ympäristöön. Teimme muutaman tunnin kävelylenkkejä Phewa järven rannoilla sekä kaupungissa. Kauniilta ja yllättäin erittäin rauhalliselta sekä kohtuullisen siistiltä tämä paikka vaikutti. Kokemuksemme Intiasta ja Bangladeshistä antoi odottaa muuta, siksi yllätys oli niin positiivinen.

Miehet ja pojat kalastamassa.

Naiset pyykillä.

Niin kuin muissakin hindulaisissa maissa, myös täällä lehmät nauttivat suuresta arvostuksesta.

Vielä ennen vaimoni joogaohjaajakoulutuksen alkua, teimme 14 kilometrin taivalluksen world peace pagodalle, joka sijaitsee järven kupeessa olevalla 1103 metriä korkealla kukkulalla. Tuo oli mukava reissu halki pikkukylien ja riisipeltojen. Vielä emme laittaneet edes vaelluskenkiä jalkaamme vaan lipokkailla tuli tuo käveltyä. Se ehkä olikin ihan hyvä, sillä paikoin vettä oli reilusti poluilla.

Alkumatkasta päästiin harjoittelemaan riippusillalla kävelyä. Näitä varmaan riittää tulevilla reissuilla lisää.

Papaija, vaimoni herkkua ja varsinkin limen mehulla höystettynä.

Tästä riittää useammallekin

Pieniä kyliä matkan varrella

Asutusta ja riisipeltoja.

Pagodan juurelta näkymät Pokharaan.

Sitten olikin aika vaihtaa hotelliin, jossa Intialaiset gurut kouluttavat vaimostani loistavan joogaohjaajan. Nyt minä olen saanut hyvin läheltä seurata erilaisia hengitystekniikoita, joogan filosofiaa sekä ayurvedisiä ohjeita niin ruokailuun kuin lääkitykseenkin. Totuuden nimessä on sanottava, että moni asia kuulostaa vieraalta ja ihmeelliseltä, kuten lehmän virtsan käyttö puhdistumiseen ja lääkintään esim alkavissa syöpäkasvaimissa.

Silllä aikaa kun vaimoni opiskelee ahkerasti ja pitkiä päiviä, minä olen taasen ottanut hyvin rennosti. Pieniä kävelylenkkejä kulinaarisia nautintoja etsiskellen sekä kiinnostavia asioita kuvaillen. Vielä täällä on monsuunisateita ja siksi myös pilvistä, mutta muutamana aamuna on lumihuiput tulleet esiin Annapurna rangelta. Hieman jo jännittää tuo tuleva Annapurnan kierros..

Kaverukset

Tipula

Ensimmäinen kuvani lumihuipuista.