Äijädieetti

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Mittakalat ja riekot tiukassa

Kun etelässä kalastajat virittäytyvät jo avovesikauteen, niin me täällä pohjoisessa vasta valmistaudumme pilkkisesonkiin. Talven kaamoksessa kala söi huonosti ja olen kateellisena saanut seurata somesta, miten herrat, naiset ja lapset nostelevat hienoja saaliita. Kymmenittäin omia ennätysluokan kaloja, niin haukia, ahvenia,  mateita, taimenia ja Huuhtasen Akin rautuja.. wow! Mielenkiintoista huomata tämän kaltaisia kateellisia piirteitä itsessään. Olenhan itsekin saanut ennätyskaloja tälle kaudelle. Ehkä minussa, kuten monessa meistä, herää jotain vain nähdessään muiden onnistumisia. Eikä sen niin väliä että juuri itse olisi saanut nuo hienot kalat jäälle, vaan olla vain mukana porukassa näkemässä tuon onnistumisen. Kaikki se ilo, riemu ja rentoutuminen, jonka tuo yksi kala tai onnistunut reissu tuo. Paineet on pois, olen hyvä kalamies.. Sitä on vain niin hienoa katsella, vaikka vaan vierestä.

Keli on kaunis, kala vain niin pientä..
Viimeisen kahden viikon aikana olen päässyt pilkille kolmesti. Kiitos viikon 10 pilkkireissun Ruotsiin, minullakaan ei ole mitään paineita saaliin suhteen, siksi täynnä pakastimeni edelleen on. Jään päällä käyneitä kaloja tuona aikana on varmasti satakunta, mutta vain neljä mittakalaa olen saanut mukaani noilta reissuilta. Lumikengillä ja ahkiolla kun ahertaa tuntemattomille kalapaikoille, niin melkoinen uhraus tuo on energiassa joita ei neljä kalaa paikkaa. Makkaraa ja muitakin eväitä on kulunut näihin reissuihin siinä määrin, että hullun hommaahan tämä on jos ajattelisi tätä taloudelliselta puolelta. Mutta se tunne minkä, kun vavassa tuntuu tärppi, vastaveto ja kiinni, väsytys ja kolkkaus tai vapautus, antaa niin siinä kuluja jaksa laskea. Se vain on puhdasta pyyntiviettiä parhaimmillaan.

Taimen, joka pääsi kraaviin

3 % oli mitallisia harjuksia
Ensimmäisellä reissulla kolmesta jäällä kävi lähes sata kalaa, joista kolme oli otettavaa harjusta. Ihan hyvä saalis tuokin. Saamelaiset ovat aikoinaan käyttäneet harjusta jopa rohtoihin. Rasvaa kalassa on 4-8 g / 100 g ja omega 3 rasvahappoja yli 1,5 mg / 100 g. Eli hitokseen terveellisempää kuin makkaraperunat.
 Toisella reissulla ei mukaan lähtenyt mitään. Vain pieni harjus oli syönnillään. Lisäksi reissu lumikenkäillen Ounasjoelle, Perilänjärven ja Siivangin väliselle osuudelle oli sen verran raskas, etten jaksanut montaa paikkaa edes koluta. Vähän olisi voinut harmittaa, mutta koska ilma oli niin kaunis, niin ei jaksanut edes sitä tehdä.
Perilänkoski

Aurinko paistaa kyllä, mutta kala syö huonosti
 Kolmas reissu Periläkoskelle vaikutti aluksi hyvin turhalta. Ilmanpaineet huitelivat tuolla 1012 hpa:n tuntumissa, eli hyvä korkeapaine ja odotukset sen mukaiset. Kaksi tuntia ilman tärppiäkään, kunnes tärähti ja 51 cm taimen nousi jäälle. Siitä innostuneena jaksoin jatkaa vielä pari tuntia, jonka aikana sain yhden tärpin ja noin 25 senttinen harjus kävi katsomassa pikaisesti aurinkoa. Siinä kaikki tapahtumat. Ja vaikka lumi upotti yhtä lailla palatessa, niin tuo taimen jonka jo mielessäni suolasin, kevensi ahkiota siinä määrin, että enpä juuri edes hengästynyt palatessani.

Noin metrin päähän sulasta pääsin kairamaan reikäni.
Näiden pilkkireissujen lisäksi pääsin tutustumaan myös ansametsästykseen. Riekkoja on nyt ollut kuulemma huononlaisesti ja noin 150 ansasta löytyi 5 riekkoa. Ehkä se sitten on niin? Toki viisi lintua reissullaan on ihan hyvin mielestäni, mutta kun niitä parhaillaan on saatu jopa lähes 50, niin onhan tuo vain kymmenesosa huipuista. Viikossa kuitenkin nuo ansat käydään kokemassa useamman kerran, joten enemmän niitä tulee kuin itse jaksaisin syödä. Mukavaa kuitenkin ajella tunturiseuduilla, jossa maisemat ovat huikeat ja jossa tulee tunne, että onpas täällä helppo ihmisen hengittää. Tilaa kyllä ainakin on.

Riekko ansassaan.

Täällä on tilaa hengittää.

Tänään täällä Enontekiöllä vietetään Marianpäivää. On perinnemarkkkinoita ja suopunginginheittokilpailuita. Porokilpailut on peruttu EU:n käskystä. Norjasta kun ei nyt saa poroja tuoda rajan tälle puolen. Varmaan tälle on hyvä syy, mutta paljon jää saamelaisilta, poromiehiltä ja katsojilta tältä vuodelta näkemättä ja kokematta. Toivottavasti kielto loppuu ensi kevääksi. Silti tunnelma kylässä on hieno. Sen pystyy aistimaan että täällä juhlitaan porukassa harvoin, mutta kun se tapahtuu, niin se tehdään kunnolla..

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Suursiikaa Ruotsin Storumanista


Ennätyssiika 2.94 kg!!

 Valmistautuminen vuotuiseen talvireissuumme Ruotsiin alkaa normaalisti noin paria kuukautta ennen varsinaista lähtöä, ja varsinkin viimeinen viikko on aina saanut ajatukset kääntymään täydellisesti tulevan viikon pilkkisessioihin. Uusia ideoita pilkkeihin, varusteisiin ja taktiikoihin on tullut talven mittaan taas paljon. Siksipä juuri lähtöä ennen on taas paljon tarkastettavaa - siimat, koukut, vavat, kelat, syötit. Lisäksi saaliinkäsittelyyn liittyvät tarvikkeet - vakuumipussit, pesulaatikot, talouspaperit, terävät veitset. Henkilökohtaiset tavarat ruokineen, kamerat, akut, trangian kaasut sekä pilkkiteltta. Tavaraa matkaan kertyy melko paljon, joten huoli jonkun unohtamisesta on ymmärrettävä. Lopulta kuitenkin koittaa lähtöpäivä, jolloin kaikki tuo on pakattu matkaan ja se mitä ei ole, niin sitä ei sitten tarvita.

Umejoki mökin edustalta
Lähdin matkaan aamupimeällä viiden aikaan. Luvanmyynti loppuisi yhdeltä, joten sitä ennen minun piti ehtiä perille.  Aikataulu meinasi tuottaa ongelmia, mutta hieman ennen yhtä olin jo mökin pihalla viikon kalastusluvat povitaskussa. Uutta lunta oli satanut vajaat kolmekymmentä senttiä, joten reilun tunnin hikoilemisen jälkeen pihamaa oli puhdas. Sitten saunanlämmitykseen ja ruuanvalmistukseen. Illalla saapuivat muutkin, jolloin pääsimme purkamaan kuormasta myös isot vehkeet, kuten moottorikelkan ja reen. Loppuilta meni mukavasti saunoessa, ruokaillessa ja tarinoidessa.

Tämän reiän ympärillä istuin uskollisesti viikon
Kodikasta kalastamista

Pari seurueemme teltoista sekä kelkka ja reki, johon istutettu vanhan Nissanin etupenkki.

Aamupalan jälkeen lastattiin ahkio ja reki. Kaksi kertaa piti ajaa mökin ja joen väliä, jotta kaikki tarvittava kalastajineen oli perillä. Pilkkipaikan valmistelu alkoi reiästä. Kahdeksantuumaisella kairalla neljä reikää ja välit pois jääsahalla. Siitä sopi nyt tulemaan vähän vauraammatkin kalat. Lisäksi ison reiän etuja on mahdollisuus käyttää haavia, jolloin kalat säilyvät paremmin ehjinä. Telttapaikan tamppaus ja luonti vielä ennen teltan pystytystä. Matot lattialle, selkänojallinen penkki ja vapateline paikoilleen sekä loput tarvikkeet ja kalavehkeet sisälle. Tämän kaiken jälkeen kello näyttää vähän vaille yhdeksää ja tosihommat voivat alkaa.

Hyvänkokoista ruokakalaa
Pakkanen oli heti ensimmäisestä aamusta saakka kovaa. Seudulla oli aiempina viikkoina ollut huomattavasti lauhempaa ja lumisateita, joten tämä raju korkeapaine pakkasineen lupaili muutosta kalan käyttäytymiseen. Täyttyvä kuu antoi myös positiivisia merkkejä tulevasta. Kuitenkin kävi niin, että syönti oli aiempiin vuosiin nähden heikompaa. Lieneekö tuo sitten johtunut kovan pakkasen aiheuttamasta energian tarpeesta, jolloin sähkövoimalat joessa avaavat luukkunsa ja laittavat turbiinit pyörimään maksimilla. Lisäksi jää paukkui välillä suunnattoman kovaa. Tasaisen hiljaiseen tahtiin jäälle kuitenkin nousi kohtuullisen kokoista kalaa, joten kyllä me kotiin viemisiäkin saataisiin. Reissun alkupuoli oli syönnillisesti parasta ja kalan keskikoko vähän normaalia suurempaa. Suurin siika reissulla sattui nyt minulle ja aiempi neljän vuoden takainen 2,44 kg ennätys kirjattiin keskiviikkona uusilla 2,94 kg lukemilla. Yli kahden kilon kaloja saimme kuutisen kappaletta ja yli kiloisia kymmenittäin.

Yhteissaalis kahden kalastuspäivän jälkeen kahden pakastimen päällä, joista toisen saimmekin täytettyä.
Jokailtaiseen operaatioon kuului myös saaliin käsittely. Olimme jo jäällä peranneet kalamme, joten illaksi jäi vain huuhtelu, kuivaus, vakuumointi ja pakastus. Sauna, ruokailu, tiskaus ja uusien tapsien sidonta kuuluivat myös jokailtaiseen toimintaan. Eipä siinä paljon ylimääräiselle aikaa jäänyt ja tuon kaiken jälkeen uni maistui kaikille hyvin, varsinkin kun jäällä vietettiin joka päivä noin kahdeksan tuntia. Lauantain oli taas herätys aikaisin aamuyöstä. Tavarat pakattiin autoihin ja peräkärrylle, saaliit jaettiin ja mökki siivottiin. Koitti taas kotiinlähdön hetki. Iloiset jäähyväiset ja kukin kalastaja pääsi lähtemään kotiin mukavan saaliispussin kanssa. Noin  viisikymmentä pilkkituntia takana ja joillekin nämä on melkein ainoat tunnit talven jäillä. Itselläni niin ei varmastikaan ole, vaan jo kotiin saapuessani ja pari kalaa sulamaan jättäessäni huomista varten, suunnitelin jo seuraavaa reissua.

Savusiika vakuumissa ja valmiina matkahuollon kyytiin

Savustelin seuraavana aamuna hieman kalaa ja päätin lähettää vanhemmalle kalamiehelle myös maistiaisia reissusta. Mikäpä sen enempää kalamiehen sydäntä lämmittäisi, kuin rasvainen savusiika ja omat muistelot isomuksista ja mukavista retkistä!

Niin ja vielä lopuksi, jos sinulla on kiinnostusta osallistua pohjoisen kalareissuille, niin ota vain rohkeasti yhteyttä. Kireitä siimoja!!