Äijädieetti

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Mittakalat ja riekot tiukassa

Kun etelässä kalastajat virittäytyvät jo avovesikauteen, niin me täällä pohjoisessa vasta valmistaudumme pilkkisesonkiin. Talven kaamoksessa kala söi huonosti ja olen kateellisena saanut seurata somesta, miten herrat, naiset ja lapset nostelevat hienoja saaliita. Kymmenittäin omia ennätysluokan kaloja, niin haukia, ahvenia,  mateita, taimenia ja Huuhtasen Akin rautuja.. wow! Mielenkiintoista huomata tämän kaltaisia kateellisia piirteitä itsessään. Olenhan itsekin saanut ennätyskaloja tälle kaudelle. Ehkä minussa, kuten monessa meistä, herää jotain vain nähdessään muiden onnistumisia. Eikä sen niin väliä että juuri itse olisi saanut nuo hienot kalat jäälle, vaan olla vain mukana porukassa näkemässä tuon onnistumisen. Kaikki se ilo, riemu ja rentoutuminen, jonka tuo yksi kala tai onnistunut reissu tuo. Paineet on pois, olen hyvä kalamies.. Sitä on vain niin hienoa katsella, vaikka vaan vierestä.

Keli on kaunis, kala vain niin pientä..
Viimeisen kahden viikon aikana olen päässyt pilkille kolmesti. Kiitos viikon 10 pilkkireissun Ruotsiin, minullakaan ei ole mitään paineita saaliin suhteen, siksi täynnä pakastimeni edelleen on. Jään päällä käyneitä kaloja tuona aikana on varmasti satakunta, mutta vain neljä mittakalaa olen saanut mukaani noilta reissuilta. Lumikengillä ja ahkiolla kun ahertaa tuntemattomille kalapaikoille, niin melkoinen uhraus tuo on energiassa joita ei neljä kalaa paikkaa. Makkaraa ja muitakin eväitä on kulunut näihin reissuihin siinä määrin, että hullun hommaahan tämä on jos ajattelisi tätä taloudelliselta puolelta. Mutta se tunne minkä, kun vavassa tuntuu tärppi, vastaveto ja kiinni, väsytys ja kolkkaus tai vapautus, antaa niin siinä kuluja jaksa laskea. Se vain on puhdasta pyyntiviettiä parhaimmillaan.

Taimen, joka pääsi kraaviin

3 % oli mitallisia harjuksia
Ensimmäisellä reissulla kolmesta jäällä kävi lähes sata kalaa, joista kolme oli otettavaa harjusta. Ihan hyvä saalis tuokin. Saamelaiset ovat aikoinaan käyttäneet harjusta jopa rohtoihin. Rasvaa kalassa on 4-8 g / 100 g ja omega 3 rasvahappoja yli 1,5 mg / 100 g. Eli hitokseen terveellisempää kuin makkaraperunat.
 Toisella reissulla ei mukaan lähtenyt mitään. Vain pieni harjus oli syönnillään. Lisäksi reissu lumikenkäillen Ounasjoelle, Perilänjärven ja Siivangin väliselle osuudelle oli sen verran raskas, etten jaksanut montaa paikkaa edes koluta. Vähän olisi voinut harmittaa, mutta koska ilma oli niin kaunis, niin ei jaksanut edes sitä tehdä.
Perilänkoski

Aurinko paistaa kyllä, mutta kala syö huonosti
 Kolmas reissu Periläkoskelle vaikutti aluksi hyvin turhalta. Ilmanpaineet huitelivat tuolla 1012 hpa:n tuntumissa, eli hyvä korkeapaine ja odotukset sen mukaiset. Kaksi tuntia ilman tärppiäkään, kunnes tärähti ja 51 cm taimen nousi jäälle. Siitä innostuneena jaksoin jatkaa vielä pari tuntia, jonka aikana sain yhden tärpin ja noin 25 senttinen harjus kävi katsomassa pikaisesti aurinkoa. Siinä kaikki tapahtumat. Ja vaikka lumi upotti yhtä lailla palatessa, niin tuo taimen jonka jo mielessäni suolasin, kevensi ahkiota siinä määrin, että enpä juuri edes hengästynyt palatessani.

Noin metrin päähän sulasta pääsin kairamaan reikäni.
Näiden pilkkireissujen lisäksi pääsin tutustumaan myös ansametsästykseen. Riekkoja on nyt ollut kuulemma huononlaisesti ja noin 150 ansasta löytyi 5 riekkoa. Ehkä se sitten on niin? Toki viisi lintua reissullaan on ihan hyvin mielestäni, mutta kun niitä parhaillaan on saatu jopa lähes 50, niin onhan tuo vain kymmenesosa huipuista. Viikossa kuitenkin nuo ansat käydään kokemassa useamman kerran, joten enemmän niitä tulee kuin itse jaksaisin syödä. Mukavaa kuitenkin ajella tunturiseuduilla, jossa maisemat ovat huikeat ja jossa tulee tunne, että onpas täällä helppo ihmisen hengittää. Tilaa kyllä ainakin on.

Riekko ansassaan.

Täällä on tilaa hengittää.

Tänään täällä Enontekiöllä vietetään Marianpäivää. On perinnemarkkkinoita ja suopunginginheittokilpailuita. Porokilpailut on peruttu EU:n käskystä. Norjasta kun ei nyt saa poroja tuoda rajan tälle puolen. Varmaan tälle on hyvä syy, mutta paljon jää saamelaisilta, poromiehiltä ja katsojilta tältä vuodelta näkemättä ja kokematta. Toivottavasti kielto loppuu ensi kevääksi. Silti tunnelma kylässä on hieno. Sen pystyy aistimaan että täällä juhlitaan porukassa harvoin, mutta kun se tapahtuu, niin se tehdään kunnolla..

1 kommentti:

  1. Taas hyvä kirjoitus🙏 kaupunkilaispoika ei vaan millään saa päähänsä,että mikä saa ihmisen kairaamaan reikää nuin lähelle jokea😅 miehen tuntien, taidan kyllä silti tietää vastauksen.. 💪

    VastaaPoista