Äijädieetti

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Beatnatjärven suurharjukset (myös reittiopastus ja ottipaikat)

50,5 cm
Kesän kuumimmat päivät oli luvattu lomamme aikaan ja odotettavissa hikoilun lisäksi pahaa räkkää. Siitä huolimatta lähdimme kokeilemaan onneamme ja lähdimme suunnistamaan kohti Finnmarkkia. Tarkoituksenamme oli kierrellä Mollisjohkan itäpuoleisia järviä ja jokia viikon verran kohdekaloina rautu sekä taimen.

Vaellukselle lähdimme Jergulista, joka sijaitsee noin kolmekymmentä kilometriä Karajohkasta länteen, eli Kautokeinoa kohti. Kysyimme paikalliselta ravintola- ja majoitusyrittäjältä Jergul Astusta luvan jättää automme heidän parkkipaikalle ja se sopi heille. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa vielä kilometri Kautokeinoa kohti, jossa olisi ollut työmaavarikko jonne olisi myös saanut pysäköidä auton. Reitille pääsi Jergul Astun tienhaaraa melkein vastapäätä olevan talon pihan edustalta (ruskea talo) ja se kulki seuraavan talon (sininen) takapihalta. Reitti oli koko matkan selvää mönkijäuraa ja merkittykin selkeästi, tosin merkkien välimatkat olivat usein satoja metrejä, eivätkä kaiken aikaa näkyvissä, mutta kun kulki parasta ja selkeintä uraa niin reitillä pysyi helposti.

Näiden reittimerkkien lisäksi matkan varrella oli myös punaiseksi maalattuja kiviä

Matkaa beatnatjärvelle tuli Jergulista noin 16 kilometriä ja matkalla on useampiakin kohtuullisia telttapaikkoja, jos ei kerralla tuota jaksa kävellä. Koska itse lähdimme hieman myöhään liikkeelle, niin yövyimme tunturialueella noin 10 kilometrin taipaleen jälkeen. Päivän kuumuus ja valtaisat sääski ja mäkäräisparvet myös verottivat voimia tavanomaista enemmän.

Välillä tuntui kuin polku olisi jatkunut taivaaseen asti

Beatnatjärvi jossain tuolla edessä
Polku oli hyväkuntoinen ja helpohko kävellä. Muutama joen ylityskin matkalla oli, mutta itse en edes riisunut vaelluskenkiä yhdelläkään ylityspaikalla. Tosin Beatnatjokea emme ylittäneet lainkaa ja siinä olisi sitten jo joutunut käärimään lahkeetkin kunnolla.

48 cm ja valmiina nousemaan haaviin

52 cm ja mukavan reipasta väsytystaistelua

52 cm suolattiin savukalaksi
Toisen päivän kuuden kilometrin pikku kävelyn päätteeksi otin heti haspelin esiin tarkoituksena tehdä paistinkalaa, jos vain jotain tulisi ja aloin pieksemään lottolippaa Beatnatjärven selkää kohti. Tuikkeja näkyi hyvin, mutta en aivan yltänyt niihin niinpä jo parinkymmenen minuutin jälkeen luovutin haspelihommat ja laittelin perhovavan suoraksi. Siiman päähän sidoin hyvin pienen klinkhammerin vihreällä rungolla. Menin suoraan Beatnatjärvestä etelässä olevalle lammelle ja järvestä laskevan joen loppuliukuun. Toisella heitolla jo melkoinen selkäevä heilahti ja 50 senttinen harjus aloitti epätoivoisen väsytyskamppailun. Hyvä paistinkala siis ja teinkin siitä välittömästi meille evästä.

Syönnin jälkeen otin uudestaan haspelin käyttöön ja lähdin pieksemään nyt tuota pikkulampea, joka oli täynnä tuikkeja, joidenkin ollessa myös selvästi isompia. Neljällä heitolla minulla olikin kaksi hyvää harjusta iltaruuaksi, joten haspelihommat oli lopetettava sillä kalat olivat syöneet lottolipan niin syvälle, että C/R kaloiksi ei niistä enää ollut. Lisäksi mäkäräiset olivat jo niin isoina laumoina kimpussa, ettei muutenkaan homma tuntunut mielekkäältä.

Telttapaikka löytyi tämän lammen eteläpäästä ja jonka viereisestä lammesta laski myös pikkuinen joki, eli täydellinen telttapaikka kahden kalaisan lammen välissä. Illalla vielä lähdin perhohommiin Beatnatjävestä Beatnatluoppaliin laskevalle joelle. Sellaisia 45 - 50 senttisiä harjuksia tuntui joessa viihtyvän ja ahnaasti ottivat taimenperhoihinkin, niin uppo kuin pintureihinkin. Batnatluoppalin loppuliusta tärähti tosi pirteä kala ja tovin väsytyksen jälkeen rannalla olikin reissun isoin 52 senttinen harjus repaleinen selkäevä heiluen. Tuossa vaiheessa oltiin jo päätetty, että palattaisiin jo seuraavana päivänä kotiin sillä armotonta oli tuo räkkä ja varsinkin emännän nahka oli niin hurjasti syöty, että ajattelin sen kohta olevan jo terveydellekin vaarallista. Aamulla kävin vielä hakemassa yhden kivan paistikalan mukaan evääksi. Autolle vaellettiinkin sitten yhtä kyytiä helteessä ja itikoiden piirittäminä.

Paikka oli kyllä kalapaikkana hieno, vaikken nyt paljon taimenelle tai raudulle suonutkaan huomiota, mutta sellainen tunne jäi, että tuolta voi odottaa vaikka minkälaista saalista saatavaksi ja ennätyksetkin tuolla voisi olla helppo laittaa uusiksi..

Ruotsin suurharjus vuodelta 2015
 Seuraavana päivänä jatkoimme lomaamme Mallan luonnonpuistossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti