Lulledalen ja morsiushuntuputous

"Tervettuloa Lullivankan mettäpolulle!
 

Lullivankan mettäpolku on nuin 3 km pitkä ja mennee erilaisen luontotyyppien lävitte.Vankassa on kaksi isoa havumettäaluetta, jokka on suojeltu lailla ja osa mettäpolusta mennee juuri suojellun havumettän kautta. Voit käyttää kevyitä urheilukenkiä polulla melkein läpi vuojen. Mettäpolun lopussa on rakennettu levähtämispaikan, jossa voit tehä valkian.

Polun vartheen on laitettu plakaatteja, jokka muistelevat kasveista, elävistä ja ihmisten historiasta aluheella. Aluheella on kokonansa 16 eri orkidea-kasvia, ja meiän tunnetuin orkidea Marisko/Tikankontti/Lady´s slipper ( cypripedium calceolus ) kukkii kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Älä ota kasveja aluheelta! Ole kans varovainen ettei kasveja tai muistomerkkejä mennee rikki."

Tuossa suora kopio Lulledalenin eli Lullivankan info-kyltistä.

Maahismetsää

 Kilpisjärven tunturialueelta laskeuduttaessa kohti Skibotnia ja Norjanmerta, on maiseman muutos valtaisa. Tunturit vaihtuvat vuoriin ja pieniin laaksoihin on kehittynyt oma ekologinen maailmansa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Lullivankka, joka on kuin suoraan satukirjasta ja jossa näet maahiset, keijut ja muut luonnon henget, kun vain uskallat antaa niiden tulla esiin. Kiireinen turisti tarpoo tuon polun hetkessä, mutta uskon että silti hänelle jää taianomainen muisto paikasta. Kiireettömämpi saattaa kokea paljon enemmän ja tästä voi tulla se paikka, jonne aina pitää palata luontoyhteyttä voimistamaan. Miten vain, niin tämä laakso jättää varmasti pysyvän merkin sisimpääsi!

Laaksoa suojaavat satoja tuhansia vuosia vanhat kallioseinämät

 Omat ajatukseni lennähtävät oitis menneisiin aikoihin, kun tähän laaksoon ja tälle polulle astun. Minkälainen paratiisi tämä oli silloin metsästäjä-keräilijälle ja nyt nykyajan ihmiselle. Älypuhelimen omistavana voin silti kuvitella tätä jonkinlaisena suojapaikkana ympäröivästä maailmasta. Vain muutamia kilometrejä karuista tuntureista, kuten myös hyytävästä meri-ilmastosta. Tämä on ollut loistava paikka levähtämiseen ja saaliinkeruuseen muinoin ja edelleen tämä on hyvä paikka levähtämiseen.

Kylmenevä ilma tekee luonnontaidetta joen yli kaatuneeseen kuuseen

 Laaksoa halkoo joki, josta kulkijat kautta aikain ovat olleet riippuvaisia. Vanhojen asumistojen jäämiä onkin pitkin jokirantoja, eikä nykyinen tulipaikkakaan kaukana joesta ole, joten hienoon paikkaan on laavu tämän polun varrelle rakennettu.

Kuusikon suojissa

 Polku kulkee haapametsiä, männiköitä ja tunturirinteitä myöden ylös ja palaa takaisin P-paikalle jokivartta myötäillen. Äärimmäisen suojaisa ja taianomainen kuusikko suojaa paikkaa, jonne laavu on rakennettu ja tuolla voi helposti viettää yönsä vaikka kovemmassakin talvimyrskyssä.

Tulipaikka

 Laavulla on saha ja kirves sekä rankapuita. Valmiiksi halottuna tai katkottua puuta ei ole kuin edellisen kävijän tekemät tarpeet seuraavalle. Laavun, joka on erittäin siistissä kunnossa, sisäseinällä roikkuvat vahvuuksilla varustetut, ei ehkä niinkään halvat, aurinkolasit odottaen omistajaansa noutamaan ne. Koko laaksosta huokuu luottamus sekä ymmärrys sen kaltaiseen elämään, jossa minäkin voisin kuvitella eläväni tyytyväisenä.

Morsiushuntu-putous

Jonkin matkaa takaisin Kilpisjärven suuntaan löytyy Morsiushuntu-putous. Ei yhtään opastetta tiellä. Ei edes kohdalla. Vain vanha tietyömaan levennys sekä silta. Siitä se löytyy. Jyrkkä polku alas, jonka varreĺla on vaarasta varoittavat taulut. Vielä kun tuosta jatkat alaspäin varovasti, niin pääset näkemään putouksen, jonka juurella voisit kuvitella meneväsi vaikka naimisiin. Hieno paikka, kerta kaikkiaan. Suosittelen kaikille pariskunnille, matka alas ja ylös on haasteellinen kuten avioliitto..

10 heittoa ja vain kaksi tyhjää. Tässä kaksoistärppi!

Ai niin, kävimme myöskin merellä hakemassa muutaman kalan. Mukavaa oli niitä taas pakastaa, kuin myöskin paistaa osa ihan tuoreeltaan.. Kyllä tämä planeettamme on vain hieno paikka elää!!