Retki Mallaan kuvina

Kuvat kronologisessa järjestyksessä Koltaluoktasta Kilpisjärvelle. Retki kesti neljä tuntia.

Malla laivalla luonnonpuiston rajalle

Juomavettä matkalle

Rajapyykiltä länteen

Kolmen valtakunnan raja

Kitsiputous

Saanan juurelta

Beatnatjärven suurharjukset (myös reittiopastus ja ottipaikat)

50,5 cm

Kesän kuumimmat päivät oli luvattu lomamme aikaan ja odotettavissa hikoilun lisäksi pahaa räkkää. Siitä huolimatta lähdimme kokeilemaan onneamme ja lähdimme suunnistamaan kohti Finnmarkkia. Tarkoituksenamme oli kierrellä Mollisjohkan itäpuoleisia järviä ja jokia viikon verran kohdekaloina rautu sekä taimen.

Vaellukselle lähdimme Jergulista, joka sijaitsee noin kolmekymmentä kilometriä Karajohkasta länteen, eli Kautokeinoa kohti. Kysyimme paikalliselta ravintola- ja majoitusyrittäjältä Jergul Astusta luvan jättää automme heidän parkkipaikalle ja se sopi heille. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa vielä kilometri Kautokeinoa kohti, jossa olisi ollut työmaavarikko jonne olisi myös saanut pysäköidä auton. Reitille pääsi Jergul Astun tienhaaraa melkein vastapäätä olevan talon pihan edustalta (ruskea talo) ja se kulki seuraavan talon (sininen) takapihalta. Reitti oli koko matkan selvää mönkijäuraa ja merkittykin selkeästi, tosin merkkien välimatkat olivat usein satoja metrejä, eivätkä kaiken aikaa näkyvissä, mutta kun kulki parasta ja selkeintä uraa niin reitillä pysyi helposti.

Näiden reittimerkkien lisäksi matkan varrella oli myös punaiseksi maalattuja kiviä

Matkaa beatnatjärvelle tuli Jergulista noin 16 kilometriä ja matkalla on useampiakin kohtuullisia telttapaikkoja, jos ei kerralla tuota jaksa kävellä. Koska itse lähdimme hieman myöhään liikkeelle, niin yövyimme tunturialueella noin 10 kilometrin taipaleen jälkeen. Päivän kuumuus ja valtaisat sääski ja mäkäräisparvet myös verottivat voimia tavanomaista enemmän.

Välillä tuntui kuin polku olisi jatkunut taivaaseen asti

Beatnatjärvi jossain tuolla edessä

Polku oli hyväkuntoinen ja helpohko kävellä. Muutama joen ylityskin matkalla oli, mutta itse en edes riisunut vaelluskenkiä yhdelläkään ylityspaikalla. Tosin Beatnatjokea emme ylittäneet lainkaa ja siinä olisi sitten jo joutunut käärimään lahkeetkin kunnolla.

48 cm ja valmiina nousemaan haaviin

52 cm ja mukavan reipasta väsytystaistelua

52 cm suolattiin savukalaksi

Toisen päivän kuuden kilometrin pikku kävelyn päätteeksi otin heti haspelin esiin tarkoituksena tehdä paistinkalaa, jos vain jotain tulisi ja aloin pieksemään lottolippaa Beatnatjärven selkää kohti. Tuikkeja näkyi hyvin, mutta en aivan yltänyt niihin niinpä jo parinkymmenen minuutin jälkeen luovutin haspelihommat ja laittelin perhovavan suoraksi. Siiman päähän sidoin hyvin pienen klinkhammerin vihreällä rungolla. Menin suoraan Beatnatjärvestä etelässä olevalle lammelle ja järvestä laskevan joen loppuliukuun. Toisella heitolla jo melkoinen selkäevä heilahti ja 50 senttinen harjus aloitti epätoivoisen väsytyskamppailun. Hyvä paistinkala siis ja teinkin siitä välittömästi meille evästä.

Syönnin jälkeen otin uudestaan haspelin käyttöön ja lähdin pieksemään nyt tuota pikkulampea, joka oli täynnä tuikkeja, joidenkin ollessa myös selvästi isompia. Neljällä heitolla minulla olikin kaksi hyvää harjusta iltaruuaksi, joten haspelihommat oli lopetettava sillä kalat olivat syöneet lottolipan niin syvälle, että C/R kaloiksi ei niistä enää ollut. Lisäksi mäkäräiset olivat jo niin isoina laumoina kimpussa, ettei muutenkaan homma tuntunut mielekkäältä.

Telttapaikka löytyi tämän lammen eteläpäästä ja jonka viereisestä lammesta laski myös pikkuinen joki, eli täydellinen telttapaikka kahden kalaisan lammen välissä. Illalla vielä lähdin perhohommiin Beatnatjävestä Beatnatluoppaliin laskevalle joelle. Sellaisia 45 - 50 senttisiä harjuksia tuntui joessa viihtyvän ja ahnaasti ottivat taimenperhoihinkin, niin uppo kuin pintureihinkin. Batnatluoppalin loppuliusta tärähti tosi pirteä kala ja tovin väsytyksen jälkeen rannalla olikin reissun isoin 52 senttinen harjus repaleinen selkäevä heiluen. Tuossa vaiheessa oltiin jo päätetty, että palattaisiin jo seuraavana päivänä kotiin sillä armotonta oli tuo räkkä ja varsinkin emännän nahka oli niin hurjasti syöty, että ajattelin sen kohta olevan jo terveydellekin vaarallista. Aamulla kävin vielä hakemassa yhden kivan paistikalan mukaan evääksi. Autolle vaellettiinkin sitten yhtä kyytiä helteessä ja itikoiden piirittäminä.

Paikka oli kyllä kalapaikkana hieno, vaikken nyt paljon taimenelle tai raudulle suonutkaan huomiota, mutta sellainen tunne jäi, että tuolta voi odottaa vaikka minkälaista saalista saatavaksi ja ennätyksetkin tuolla voisi olla helppo laittaa uusiksi..

Ruotsin suurharjus vuodelta 2015

 Seuraavana päivänä jatkoimme lomaamme Mallan luonnonpuistossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Viime vuoden elokuussa pakkasimme tärkeimmät tavaramme ja vähäiset huonekalumme kuorma-autoon ja asetuimme Enontekiölle. Ajatuksenamme oli löytää kiinteistö jonne voisimme perustaa kodin sekä paikan pienimuotoista yrittämistä varten.

Useisiin kiinteistöihin tutustuimme ja parista jätimme tarjouksenkin. Peltovuoman kohteesta ei sinänsä moitteen sijaa, toki jälkitarkastuksessa olimme tyytyväisiä ettei tarjouksemme tyydyttänyt omistajaa, mutta Leppäjärven koulusta jättämästämme tarjouksesta jäi hieman paha maku suuhun. Kiinteistöä meille esitellyt omistajayhdistyksen puheenjohtaja ei edes ollut esittänyt tarjoustamme yhdistykselle, vaikka näin sovittiin.

Vaan mikäpä siinä, näin tämän varmaan kuuluikin mennä. Avoimin mielin reissuun lähdettiin ja vaikka kotia emme löytäneet, kokemuksia kyllä. Totuuden valjetessa ja edelleen tässä vuokrakasarmissa asuessa, jonkinlainen luovuttaminen myös iski tunteisin ja esimerkiksi tämän blogin päivitys tyrehtyi täysin, sillä ajatukset tulevaisuudesta olivat hyvin epäselvät ja vaativat suurimman huomion ajastani. Muutaman hienon retken kuitenkin tein ja tässä niistä kuvakooste..

Ensimmäisenä lumikenkä/hiihtoreissu Kaskasjoelle, jonka varressa olevalla kämpällä pari yötä vietin ja hieman pilkeinkin huonolla menestyksellä. Tosin toukatkin olin kiirelähdöllä unohtanut kotiin..

Sää suosi, vaikka välillä 35 kg ahkio tuntui raskaalta

Hyvän suojan tarjosi tämä Kaskasjoen kämppä

Seuraavaksi käytiin Norjassa ihailemassa vuoristomaisemia ja Atlanttia.

Onneksi tuli reilusti eväitä matkaan, sillä munat meni täällä pataan..

Sitten olikin backraft-kanoottireissun vuoro ja Palojoen lasku Leppäjärveltä Palojoensuuhun. Tämä reissu oli mahtava kokemus. Mukavia ja välillä melko vauhdikkaitakin koskia, joissa kanootti toimi loistavasti ja sitä oli helppo ohjailla. Sekä tietysti kelpo ruokakaloja.

Kanootti pakattuna ja hienostihan tuo koko reissun palveli

Välillä piti tutustua reittiin ennakkoon. Tässäkin sain nauttia vauhdin hurmasta.

Sitten oli vuorossa Norjan maisemat ja suuntana Masijoen seutu Finnmarkissa, josta löytyi kiva rautulampi. Kolmena eri päivänä tuli tuolla käytyä ja jokaisena päivänä sai pari rautua kantaa kotiin evääksi. Harjukset eivät mitään huippuisoja tuolla ole, mutta hyviä 45 cm ruokakaloja sieltä kuitenkin sai kohtuullisen helposti.

keskiyön aurinko

Perusharjus Finnmarkissa

Muutamia taimeniakin päästiin paistamaan.

Lisäksi kesän aikana on kierrelty lähiseudun tuntureita vain kameran ja eväsrepun kanssa. Ounastunturin pyhäkero, Muoniossa taivaskero ja Ylläksellä useampikin laki tuli tutkittua..

Ihan hyvä eväs tuo makkarakin on.

Pirunkuru, matkalla Kesängin huipulle

Taivaskero, Muonio

Kunnon retkieväät

Kesänki

Ounastunturin pyhakerolta itään, suolampi

Ylläksen huipulla

Pyhakerolta itään, suolampi

Pyhäkerolla porotkin varovaisesti seurasivat kulkijoita.

Kiiruna Pyhäkerolla

Pyhäkeron rinteessä tuulen kanssa kasvanut koivu

Vielä tarkoituksena on loppuviikosta lähteä viikon mittaiselle vaellukselle. Säätiedotuksia tässä seuraillaan ja lauantaina aamulla päätämme lähdemmekö Finnmarkiin, vaiko Abiskon suunnalle Ruotsiin. Siitä matka jatkuukin sitten Etelä-Suomeen, josta otamme kuorma-auton alle ja haemme taas tavaramme täältä varastoitavaksi Turun seudulle talven ylitse.

Jatkosuunnitelmat on siinä määrin tiedossa, että lentoliput on ostettu Nepaliin, jossa varmasti saamme vaeltaa hienoissa maisemissa ja varsinkin kolme viikkoa kestävä Annapurnan kierros olisi huikea kokemus. Suomeen palaamme takaisin kun palaamme. Tulevaisuutemme on nyt siis suunniteltu vain syyskuun alkuun asti, siitä eteenpäin emme edes osaa arvata. Se tapahtukoon mikä on tarkoitettu!