Ilman kalavehkeitä tuonne lähtö ei tullut kysymykseenkään, mutta pientä pähkäilyä aiheutti se, että millä välineillä matkaan. Päädyin pelkästään perhovapaan ja pariin rasialliseen perhoja, jotka tiesin tuolle aluelle hyviksi ottiperhoiksi. Tarkoitus kun ei kuitenkaan ollut kuin kalastella lähinnä ruokakaloja ja reissun painotus pysyi vaelluksella.
Uusia varusteitakin piti hankkia lisää, sillä tällä kertaa mukaan lähti myös vaimoni, joten mm. hyvä ja kevyt (1,25 kg) kahden hengen tunnelitelttani oli armotta liian pieni meille. Tilalle löytyi Jack Wolfskinin Asylym tarp -vaelluskota, joka osoittautui hyväksi, tai sanoisin jopa loistavaksi majoitteeksi kesäisiin tunturiolosuhteisiin. Kota antoi loistavan suojan seisomakorkeudella, joka kyllä on luksusta telttamajoitteisiin tottuneelle. Painokaan rinkassani ei lisääntynyt lainkaan, sillä tuo neljän hengen kota painoi vain 1,2 kg! Muutamia hihnoja piti myös ostaa lisää ja uusin myös pitkään palvelleen Trangiaani non-stick pinnoitetun paistinpannu-kannen.
Vaellusmuonat me teimme itse sopiviin käyttöannospusseihin. Aamiaispuuroksi valikoitui hirssi-tattari-pellavansiemenrouhe, johon lisäsimme reilusti kuivattuja marjoja. Lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi teimme vihreistä ja punaisista linsseistä, guinoasta, speltistä sekä soijarouheesta eri tavoin maustettuja annoksia, joita sitten jatkoimme, joko halloumilla tai tuoreella kalalla. Näiden lisäksi pakkasimme mukaan ruisleipää, voita, pähkinöitä, rusinoita, proteiinipatukoita, mausteita, kahvia, teetä sekä pullon rommia. Kalaa saimme matkalta niinkin hyvin, että "kuivamuonaa" jäi reilusti takaisin kotiin kannettavaksi.
Matkaan lähdimme Kilpisjärven luontotalolta illan suussa, jonka parkkipaikalle pysäköimme automme. Ilma oli kostean sumuinen, mutta vettä ei satanut ja ensimmäinen tavoitteemme oli vain muutaman kilometrin päässä oleva Cahkaljärveen laskeva jokivarsi, jonka pohjoispuolella on hyviä telttapaikkoja. Siitä me nytkin löysimme omamme, juuri joen ylittävän sillan kohdilta. Kota sai näin ensimmäisen kasteensa tosikäytössä ja vieläpä kirjaimellisesti, sillä yöllä vettä tuli välillä melko runsaastikin.
Aamu ja oikeastaan koko päivä oli lähes sateeton. Tuuli kuitenkin hätyytteli välillä jo myrskylukemia ja kun aurinkokin pysytteli hyvin pilvipeitteen takana, oli ilma varsin kylmä ja raikas. Vaelsimme Saarijärven autiotuvan kautta Kuonjarjoen tuvalle, jonka jokainen petipaikka oli jo saavuttuamme varattu. Piha-alueellakin oli jo kymmenkunta parasta telttapaikka mennyt meitä aiemmin saapuneille. Myrskyisä tuuli oli näemmä kerännyt vaeltajat hakemaan suojaa tältä autiotuvalta, enkä sitä edes yhtään ihmetellyt. Meilläkään ei tehnyt mieli jatkaa eteenpäin, vaan koska olimme niin kylmissämme, että jouduin auttamaan vaimoani nappien kanssa, koska hänen sormet olivat jo aivan kohmeessa. Päätimme siis jäädä etsimään meille sopivaa telttapaikkaa, heti kun ensin olimme lämmitelleet hetken tuvassa kahvia juoden ja kuulumisia muiden kanssa vaihdellen. Huonostihan noita telttapaikkoja oli, mutta hieman kiviä siirtelemällä löydettiin kuitenkin kohtuullisen hyvä paikka kodallemme. Katselin siinä samalla muiden tunnelitelttoja ja miten tuuli riepotteli niiden kylkiä. Pahinta peläten aloimme pystyttämään kotaa siihen tuuleen. Reilun viidentoista minuutin aherruksen jälkeen meillä oli kota pystyssä ja ruokakin jo hyvää kyytiä porisemassa.
Aamulla saimme kuulla miten muutamat olivat tuvalla aprikoineet kotamme kestävyyttä. Hyvin se kuitenkin kesti. Tuuli oli hieman tyyntynyt edellispäivästä, vaikka vieläkin raikkaasti puhalsi. Tänä toisena varsinaisena vaelluspäivänä kävelimme Meekonlaksoon, jonne pystimme leirin ja jäimme Vuomakasjoelle kalastamaan. Jätin vielä parhaat larvat ja nymfit perhorasiaan ja päätin aloittaa pintureilla. Tuolla olin joskus saanut Nalle Puhiin niin ison tärpin, että sillä lähdettiin ja muutamalla heitolla nousikin yli 40 senttiset ruokaharjukset rannalle. Illalla kävin vielä kokeilemassa muutamista kohdista, jotka olivat edellisinä vuosina antaneet vähintään hyviä tärppejä, mutta yhtään isompaa ei kuitenkaan nyt ollut ottipäällä. Klinkhammerit ja Nalle puhit olivat kuitenkin kelvollisia keskikoon harjukselle ja illalliskalat oli onneksi helposti nostettu.
Seuraavana aamuna sää oli mitä mukavin vaeltamiseen. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja ilmakin oli lämminnyt selkeästi. Pysähdyimme lähelle Vuomakasjärveä oleville putouksille. tarkoituksenani oli kalastaa mukaan muutama harjus, jotta voisimme Pithsuskönkäällä paistaa välipalaksi ruisleivän päälle. Pinturit eivät nyt kelvanneet, joten sidoin kolme erilaista larvaa tapseihin ja kokeilin. Välittömästi kahteen tarttui. Tämä sama toistui muutaman kerran ja välillä oli jopa kaikissa kolmessa samaan aikaan kala kiinni. Matkaan lähti kuitenkin pari n. 45 cm harjusta sekä yksi pienempi, joka oli syönyt koukun liian ahnaasti. Pithsuskönkäältä tauon jälkeen jatkoimme Pithsusjärven autiotuvan kautta Govdajoelle, josta löytyi teltalle aivan loistopaikka Haltin perusleiriksi.
Haltin valloitusaamuna ilma oli lämmennyt entisestään ja tuulikin oli tyyntynyt tyystin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja näytti tulevan todella lämmin päivä, jota se sitten olikin. Haltilta näkymät olivat upeat ja kirjailin nimimerkkini Haltin kirjaan numerolla 123292. Palattuamme perusleiriimme helle helli meitä, joten heitimme vaatteet kalliolle ja otimme jokirannassa aurinkoa ja peseydyimme kunnolla. Aivan uskomattoman hieno ja lämmin päivä.
Seuraava aamu alkoi samoissa merkeissä. Hellettä oli heti aamusta lähtien ja emme olisi millään malttaneet lähteä paluumatkalle. Hiostavaa kävelyä se sitten olikin ja jäimme Meekonjärvelle, jossa taas joessa pesimme kunnolla hiet pois ja josta vielä muutaman kalan otin syötäväksi ja muutaman paistoimme aamulla matkaevääksi.
Kuudes aamu ja edelleen oli lämminta. Meekonlaaksosta nousu tunturiin hieman hirvitti minua niissä lämmöissä, mutta hyvinhän tuo meni kun otettiin hieman rauhallisemmin. Uudet vaelluskengät olivat hiertäneet myös pari vesikelloa, joten sekin hieman hidasti vauhtiamme. Vaelsimme kuonjarjoen kämpälle ja saimme siellä tietoa tulevasta säästä. Illalle oli luvattu vielä sateetonta, mutta huomiselle oli sitten luvattu kovempia sateita. Päätimme siis vielä jatkaa hyvän sään aikana. Kuitenkin jo parin kilometrin jälkeen alkoi sade ja ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi jäi kodan pystytys kuonjarlaaksoon tai ehkä paremminkin kanjoniin, jossa oli runsaasti hyviä telttapaikkoja sekä joki, josta helposti sai juomaveden.
Koko yön satoi, välillä kovemmin ja välillä rauhallisemmin. Aamulla heräilimme ihmeelliseen öhkinään, jota kuului vähän joka puolelta kotaamme. Kurkistus kodasta varmisti, että muutama sata poroa oli tullut ruokailemaan kotamme ympärille. Herätys oli mieleenpainuva, kuten hajukin. Tuollainen lauma jättää jälkeensä melkoisen papanamäärän ja kotaa pakkailtiin erityisellä huolellisuudella, jotta jätökset eivät kulkisi matkassamme kotiin, jonne pääsimme jo iltapäivällä ajelemaan.
Hyvä reissu siis kaiken kaikkiaan. Olosuhteet tänä vuonna olivat hieman erilaiset aikaisempiin vuosiin. Lunta oli tällä kertaa paljon vähemmän kuin aiempina vuosina, eikä ollut yhtään pakkasyötä, vaikka kylmyyttä kyllä aluksi riitti päivällä. Varusteet kestivät hyvin, välillä vaikeatkin olosuhteet. Kalaa saatiin riittävästi, vaikka isomukset puuttuivat. Kuitenkin mikä tärkeintä, Halti valloitettiin aivan upeassa säässä ja reissusta jäi todella hyvä maku suuhun.
