Suursiikaa Ruotsin Storumanista

Ennätyssiika 2.94 kg!!

 Valmistautuminen vuotuiseen talvireissuumme Ruotsiin alkaa normaalisti noin paria kuukautta ennen varsinaista lähtöä, ja varsinkin viimeinen viikko on aina saanut ajatukset kääntymään täydellisesti tulevan viikon pilkkisessioihin. Uusia ideoita pilkkeihin, varusteisiin ja taktiikoihin on tullut talven mittaan taas paljon. Siksipä juuri lähtöä ennen on taas paljon tarkastettavaa - siimat, koukut, vavat, kelat, syötit. Lisäksi saaliinkäsittelyyn liittyvät tarvikkeet - vakuumipussit, pesulaatikot, talouspaperit, terävät veitset. Henkilökohtaiset tavarat ruokineen, kamerat, akut, trangian kaasut sekä pilkkiteltta. Tavaraa matkaan kertyy melko paljon, joten huoli jonkun unohtamisesta on ymmärrettävä. Lopulta kuitenkin koittaa lähtöpäivä, jolloin kaikki tuo on pakattu matkaan ja se mitä ei ole, niin sitä ei sitten tarvita.

Umejoki mökin edustalta

Lähdin matkaan aamupimeällä viiden aikaan. Luvanmyynti loppuisi yhdeltä, joten sitä ennen minun piti ehtiä perille.  Aikataulu meinasi tuottaa ongelmia, mutta hieman ennen yhtä olin jo mökin pihalla viikon kalastusluvat povitaskussa. Uutta lunta oli satanut vajaat kolmekymmentä senttiä, joten reilun tunnin hikoilemisen jälkeen pihamaa oli puhdas. Sitten saunanlämmitykseen ja ruuanvalmistukseen. Illalla saapuivat muutkin, jolloin pääsimme purkamaan kuormasta myös isot vehkeet, kuten moottorikelkan ja reen. Loppuilta meni mukavasti saunoessa, ruokaillessa ja tarinoidessa.

Tämän reiän ympärillä istuin uskollisesti viikon

Kodikasta kalastamista

Pari seurueemme teltoista sekä kelkka ja reki, johon istutettu vanhan Nissanin etupenkki.

Aamupalan jälkeen lastattiin ahkio ja reki. Kaksi kertaa piti ajaa mökin ja joen väliä, jotta kaikki tarvittava kalastajineen oli perillä. Pilkkipaikan valmistelu alkoi reiästä. Kahdeksantuumaisella kairalla neljä reikää ja välit pois jääsahalla. Siitä sopi nyt tulemaan vähän vauraammatkin kalat. Lisäksi ison reiän etuja on mahdollisuus käyttää haavia, jolloin kalat säilyvät paremmin ehjinä. Telttapaikan tamppaus ja luonti vielä ennen teltan pystytystä. Matot lattialle, selkänojallinen penkki ja vapateline paikoilleen sekä loput tarvikkeet ja kalavehkeet sisälle. Tämän kaiken jälkeen kello näyttää vähän vaille yhdeksää ja tosihommat voivat alkaa.

Hyvänkokoista ruokakalaa

Pakkanen oli heti ensimmäisestä aamusta saakka kovaa. Seudulla oli aiempina viikkoina ollut huomattavasti lauhempaa ja lumisateita, joten tämä raju korkeapaine pakkasineen lupaili muutosta kalan käyttäytymiseen. Täyttyvä kuu antoi myös positiivisia merkkejä tulevasta. Kuitenkin kävi niin, että syönti oli aiempiin vuosiin nähden heikompaa. Lieneekö tuo sitten johtunut kovan pakkasen aiheuttamasta energian tarpeesta, jolloin sähkövoimalat joessa avaavat luukkunsa ja laittavat turbiinit pyörimään maksimilla. Lisäksi jää paukkui välillä suunnattoman kovaa. Tasaisen hiljaiseen tahtiin jäälle kuitenkin nousi kohtuullisen kokoista kalaa, joten kyllä me kotiin viemisiäkin saataisiin. Reissun alkupuoli oli syönnillisesti parasta ja kalan keskikoko vähän normaalia suurempaa. Suurin siika reissulla sattui nyt minulle ja aiempi neljän vuoden takainen 2,44 kg ennätys kirjattiin keskiviikkona uusilla 2,94 kg lukemilla. Yli kahden kilon kaloja saimme kuutisen kappaletta ja yli kiloisia kymmenittäin.

Yhteissaalis kahden kalastuspäivän jälkeen kahden pakastimen päällä, joista toisen saimmekin täytettyä.

Jokailtaiseen operaatioon kuului myös saaliin käsittely. Olimme jo jäällä peranneet kalamme, joten illaksi jäi vain huuhtelu, kuivaus, vakuumointi ja pakastus. Sauna, ruokailu, tiskaus ja uusien tapsien sidonta kuuluivat myös jokailtaiseen toimintaan. Eipä siinä paljon ylimääräiselle aikaa jäänyt ja tuon kaiken jälkeen uni maistui kaikille hyvin, varsinkin kun jäällä vietettiin joka päivä noin kahdeksan tuntia. Lauantain oli taas herätys aikaisin aamuyöstä. Tavarat pakattiin autoihin ja peräkärrylle, saaliit jaettiin ja mökki siivottiin. Koitti taas kotiinlähdön hetki. Iloiset jäähyväiset ja kukin kalastaja pääsi lähtemään kotiin mukavan saaliispussin kanssa. Noin  viisikymmentä pilkkituntia takana ja joillekin nämä on melkein ainoat tunnit talven jäillä. Itselläni niin ei varmastikaan ole, vaan jo kotiin saapuessani ja pari kalaa sulamaan jättäessäni huomista varten, suunnitelin jo seuraavaa reissua.

Savusiika vakuumissa ja valmiina matkahuollon kyytiin

Savustelin seuraavana aamuna hieman kalaa ja päätin lähettää vanhemmalle kalamiehelle myös maistiaisia reissusta. Mikäpä sen enempää kalamiehen sydäntä lämmittäisi, kuin rasvainen savusiika ja omat muistelot isomuksista ja mukavista retkistä!

Niin ja vielä lopuksi, jos sinulla on kiinnostusta osallistua pohjoisen kalareissuille, niin ota vain rohkeasti yhteyttä. Kireitä siimoja!!