Viime vuoden elokuussa pakkasimme tärkeimmät tavaramme ja vähäiset huonekalumme kuorma-autoon ja asetuimme Enontekiölle. Ajatuksenamme oli löytää kiinteistö jonne voisimme perustaa kodin sekä paikan pienimuotoista yrittämistä varten.

Useisiin kiinteistöihin tutustuimme ja parista jätimme tarjouksenkin. Peltovuoman kohteesta ei sinänsä moitteen sijaa, toki jälkitarkastuksessa olimme tyytyväisiä ettei tarjouksemme tyydyttänyt omistajaa, mutta Leppäjärven koulusta jättämästämme tarjouksesta jäi hieman paha maku suuhun. Kiinteistöä meille esitellyt omistajayhdistyksen puheenjohtaja ei edes ollut esittänyt tarjoustamme yhdistykselle, vaikka näin sovittiin.

Vaan mikäpä siinä, näin tämän varmaan kuuluikin mennä. Avoimin mielin reissuun lähdettiin ja vaikka kotia emme löytäneet, kokemuksia kyllä. Totuuden valjetessa ja edelleen tässä vuokrakasarmissa asuessa, jonkinlainen luovuttaminen myös iski tunteisin ja esimerkiksi tämän blogin päivitys tyrehtyi täysin, sillä ajatukset tulevaisuudesta olivat hyvin epäselvät ja vaativat suurimman huomion ajastani. Muutaman hienon retken kuitenkin tein ja tässä niistä kuvakooste..

Ensimmäisenä lumikenkä/hiihtoreissu Kaskasjoelle, jonka varressa olevalla kämpällä pari yötä vietin ja hieman pilkeinkin huonolla menestyksellä. Tosin toukatkin olin kiirelähdöllä unohtanut kotiin..

Sää suosi, vaikka välillä 35 kg ahkio tuntui raskaalta

Hyvän suojan tarjosi tämä Kaskasjoen kämppä

Seuraavaksi käytiin Norjassa ihailemassa vuoristomaisemia ja Atlanttia.

Onneksi tuli reilusti eväitä matkaan, sillä munat meni täällä pataan..

Sitten olikin backraft-kanoottireissun vuoro ja Palojoen lasku Leppäjärveltä Palojoensuuhun. Tämä reissu oli mahtava kokemus. Mukavia ja välillä melko vauhdikkaitakin koskia, joissa kanootti toimi loistavasti ja sitä oli helppo ohjailla. Sekä tietysti kelpo ruokakaloja.

Kanootti pakattuna ja hienostihan tuo koko reissun palveli

Välillä piti tutustua reittiin ennakkoon. Tässäkin sain nauttia vauhdin hurmasta.

Sitten oli vuorossa Norjan maisemat ja suuntana Masijoen seutu Finnmarkissa, josta löytyi kiva rautulampi. Kolmena eri päivänä tuli tuolla käytyä ja jokaisena päivänä sai pari rautua kantaa kotiin evääksi. Harjukset eivät mitään huippuisoja tuolla ole, mutta hyviä 45 cm ruokakaloja sieltä kuitenkin sai kohtuullisen helposti.

keskiyön aurinko

Perusharjus Finnmarkissa

Muutamia taimeniakin päästiin paistamaan.

Lisäksi kesän aikana on kierrelty lähiseudun tuntureita vain kameran ja eväsrepun kanssa. Ounastunturin pyhäkero, Muoniossa taivaskero ja Ylläksellä useampikin laki tuli tutkittua..

Ihan hyvä eväs tuo makkarakin on.

Pirunkuru, matkalla Kesängin huipulle

Taivaskero, Muonio

Kunnon retkieväät

Kesänki

Ounastunturin pyhakerolta itään, suolampi

Ylläksen huipulla

Pyhakerolta itään, suolampi

Pyhäkerolla porotkin varovaisesti seurasivat kulkijoita.

Kiiruna Pyhäkerolla

Pyhäkeron rinteessä tuulen kanssa kasvanut koivu

Vielä tarkoituksena on loppuviikosta lähteä viikon mittaiselle vaellukselle. Säätiedotuksia tässä seuraillaan ja lauantaina aamulla päätämme lähdemmekö Finnmarkiin, vaiko Abiskon suunnalle Ruotsiin. Siitä matka jatkuukin sitten Etelä-Suomeen, josta otamme kuorma-auton alle ja haemme taas tavaramme täältä varastoitavaksi Turun seudulle talven ylitse.

Jatkosuunnitelmat on siinä määrin tiedossa, että lentoliput on ostettu Nepaliin, jossa varmasti saamme vaeltaa hienoissa maisemissa ja varsinkin kolme viikkoa kestävä Annapurnan kierros olisi huikea kokemus. Suomeen palaamme takaisin kun palaamme. Tulevaisuutemme on nyt siis suunniteltu vain syyskuun alkuun asti, siitä eteenpäin emme edes osaa arvata. Se tapahtukoon mikä on tarkoitettu!