Vaeltava kalastaja: Arugam Bay & Ella

Terassinäkymät

Istun pienen ja viihtyisän kotimajoituksen terassilla miettien viime viikon tapahtumia sekä tätä hienoa maisemaa ihastellen. Reissu Sri Lankassa on päättymässä ja huomenna siirrymme Colomboon odottamaan lentoamme Malesiaan. Ehkäpä siksikin mietin tavallista enemmän viime päiviä, viikkoja sekä kuukausia. Olemme nyt Ellassa, pienessä vuoristokylässä, jonne matkustimme Arugam Baystä taksilla.

Rekawasta lähdön jälkeen Sri Lanka on taas alkanut tuntua ahdistavalta paikalta kaikenlaisine vedätysyrityksineen ja kiskurihintoineen. Voiton kuitenkin kaikista paikoista vei nyt Arugam Bay. Kaikki hinnat aivan pilvissä ja palvelu pohjamudissa. Oikeastaan ymmärrän hyvin miksi niinkin hienossa paikassa kuin Arugam Bay on juuri nyt low season, vaikka aallot ja rannat ovat kuin tehty uimiseen ja auringonpalvontaan. Noita tyhjiä ja upeita rantoja riittää kymmeniä kilometrejä. Low season johtuu siitä, että nyt juurikin on paras uintikeli ja aallot ovat liian pienet surffaamiseen. Surffiaika ja high season on kesällä kesä-syyskuussa.

Syy miksi nyt saaren parhailla uimarannoilla ei näy väkeä on juurikin nuo hinnat sekä matkustaminen Arugam Bayhin. Julkinen liikenne kulkee huonosti tuonne, saaren muista osista ja taksikyydit ovat reippaasti keskitasoa kalliimpia, jos tilaat kyydin vaikka suoraan hotellilta jonne olisit menossa. Vaatii siis hieman vaivaa löytää kohtuuhintainen kyyti tuonne. Perille päästyäsi alkaa harmistus jos olet havainnut hintatasoa muissa osissa saarta. Reilusti kalliimpi hinnoittelu ilman mainittavaa parannusta laatuun tai muuhun on turhauttavaa, vaikka hintataso onkin edelleen halpa näin suomalaisen silmin. Huomaatkin pian, että rehti peli on täällä vain sanan helinää, jos sitäkään. Kolmas iso asia on vallassa oleva uskonto. Oikein kiristää lomalaisen hermoja se joka aamuöinen joikaaminen mikä kuuluu täydelle volyymille viritetyistä kauttimista, josta se ääni rikkoontuen kantautuu talojen ja tyynyjen läpi suoraan aivoihin. Muutenhan minulla ei ole itse uskontoja vastaan mitään ja aivan yhtä paljon se kiristäisi vaikka sieltä kuuluisi jodlaamista tai mitä ikinä, johon heräät joka aamuyö. Itse viestiähän minä kieltä osaamattomana en ymmärtänyt ja ehkä hyvä niin.

Stay Golden Resort. Majapaikkamme aivan rannalla

Paikalliset kalastelivat heittoverkoilla laguunissa

Laguuni, meri ja uhkaava taivas

Pottuvillen rantaa

Kesken päivittäisen nuotanvedon ajoi nuottavene rantaan niin kovin että vahinkoa syntyi. Tässä jättävät nuotanvedon ja juoksevat apuun.

Arugam Bay on turistikylä ja viereisessä Pottuvillen kylässä on jo hieman enemmän paikallista tunnelmaa. Rannat sielläkin ovat upeat ja joka päivä oli kymmenittäin miehiä vetämässä rantanuottaa kilometrin alueella kylän tuntumassa. Kylän vierestä löytyi myös yli 2000 vuotta vanhan temppelin Muhudu Maha Viharayan rauniot, joilla kävimme tutustumassa. Vanhan temppelin läheisyyteen oli myös rakennettu uudehko stupa ja näiden välissä oli kummallisia väreitä herättänyt patsasvartio. Erikoinen tunnelma oli tuolla, mutta käymisen arvoinen paikka kyllä.

Syy miksi ylipäätään tulimme tänne itärannikolle oli vaimoni aikaisempi työpaikka täällä heti tsunamin jälkeen tammikuussa 2005. Tuho oli ollut täällä lähes täydellinen ja olosuhteet silloin myös sen mukaiset. Leiri oli rakennettu vähän Pottuvillestä pohjoiseen, Komarin kylään. Tietysti matkasimme paikallisbussilla sinne ja koitimme etsiä tuttuja paikkoja. Kaunista seutua tuokin ja varsin luonnonläheistä. Uusia rakennuksia oli noussut pystyyn ja rannoilla oli taas kalastajaveneitä rivissä. Asfalttitiet oli vedetty, kuten sähkötkin, joten täysin erilainen oli tuo paikka kuten myös Pottuville päivälleen 13 vuotta sitten.
Komarissa ei turistit ilmeisimmin paljon liiku. Herätimme siinä määrin huomiota paikallisissa, että oikein huvitti. Bussipysäkillä paluukyytiä odotellessa vastapäisen talon lapset oikein kantoivat penkit ulos portin pieleen, josta saivat katsella meitä. Jalat vissiin väsyivät seistessä ja näkymä oli arvatenkin mielenkiintoinen.

Täällä vartioin minä

Ja me myös

Yli kaksi tuhatta vuotta vanhan temppelin rauniot

Oliko se leiri tässä.. Kaukana tästä ei ainakaan

Kalastajaveneitä ei silloin ollut

Tutut lenkkeilymaastot

Komarin temppeli

Turistit tuli kylälle, turha silloin on telkkaria katsella, vaan viedään penkit ulos.

Härkävankkureilla siirreltiin nuottasaaliita

Vaihdoin maapähkinän fotoon.

Viimeiseksi etapiksi saarella valitsimme Ellan. Sieltä pääsisimme jatkamaan Colomboon junalla maailman hienoimmaksikin kutsutulla rataosuudella. Ella sijaitsee saaren keskiosissa ja on vuoristoseutua. Kiipesimme Ella Rockille sekä Little Adam´s Peakille. Rataa pitkin kävellen tutustuimme vielä Nine Arches Bridgeen. Siinäpä se, kauniit oli maisemat ja mukava oli taas kavuta rinteitä hieman viileämmässä ilmastossa. Toista kertaa tännekään ei enää tarvitse tulla. Kylä on turisteilla ylikansoitettu yökerho ja kaikkialle on ruuhkaa, ei mitenkään meidän paikka. Nyt siis hämmästelemään rautatien mutkia ja maisemia, jonka jälkeen katse suunnataan uusiin seikkailuihin. Kiitos Sri Lanka kaikesta, hienon kokemuksen annoit!