Äijädieetti

maanantai 14. marraskuuta 2016

Verkonkoentaa ja harjuksenpilkintää

Pari verkkoa sain siis jo laskettua jään alle ja nyt ne on kertaalleen koettu. Samalla suoritin hieman empiiristä tutkintaa helpottaakseni talviverkkokalastusta ja siksi talviverkkojatani toisessa päässä pyörii narupyörä eli pylpyrä, jotta voin kokea verkkoni vain yhdestä avannosta. Kuvittelin laittavani verkoille riittävästi myös nk. pystynarua, jotta ne olisivat vapaasti pyytävässä asennossa, silti heti ensimmäisellä kokemiskerralla selvisi, että järven syvyys tai virta yllätti minut. Verkot olivat selvästi liian piukalla. Minulla oli mukana 10 metrin ylimääräinen vyyhti narua ja sen lisäsin verkkojatan toiseen päähän. En usko tämänkään riittävän, vaan luulen joutuvani vielä lisäämään narua saadakseni verkot pyytäväksi. Huomenna selviää tuokin.

verkkoahkio
Aamulla ennen lähtöä keittelin teetä pullooni ja huomioni kiinnittyi teepussin narun päässä olevaan mietelauseeseen, jossa sanottiin kokemuksen tuovan viisautta. Tuon voin sanoa olevan varsin hyvä mietelause ja pätee myös kalahommissa. Minulla täällä Hetan läheisyydessä tuota kokemusta ei ole, enkä ole muilta kysellyt, vaan vielä jääräpäisesti yritän itse löytää hyvät pyyntipaikat. Tosiasiana tiedostan, että useasti vanha konsti on paljon parempi kuin pussillinen uusia, mutta mulla vain on se loputon tutkimisen halu..

Ennustava teepussin viisaus
Kalastus on siitä hienoa, että kokeiluja voit tehdä rajattomasti ja sitten taas epäonnistumisten jälkeen palata hetkeksi siihen, joka palauttaa uskosi tekemiseen. Mutta halu ymmärtää luontoa ja sen mukautumiskykyä sekä vuodenaikojen ja olosuhteiden vaihtelua saa kokeilemaan uutta. Kerran kun tuossa onnistuu on valmis ottamaan monta kertaa myös pettymyksen vastaan. Kokemus tuo viisauden.

Kilonen made

Sama kaveri nyljettynä
 Tyhjin käsin ei tarvinnut kuitenkaan palata jäältä, vaan kuten niin useasti ja nytkin yksi matikka oli päässyt sotkemaan alapaulani verkosta, päätyen ravintoketjuuni.

Madekeitto
 Made ei ehkä ole se suosikkikalani, mutta hyvää oli kyllä soppa jonka siitä tein. Välttelen hieman hiilihydraatteja, joten valitsin keittoon lisukkeeksi parsakaalia sekä keittojuureksia ilman perunaa. Keitelin mateesta myös kalaliemen ja kun lopuksi lisäsin mustaa koskenlaskijaa sekä tilliä, niin ei kyllä voinut valittaa. Ihan hemmetin hyvää soppaa sain. Maksan keitin myös ja nautin sen sellaisenaan, mustapippurilla ja suolalla höystettynä. Kyytipoikana oli carmenere-rypäleestä valmistettu Santa Helena punaviiniä. Täydellistä, kertakaikkiaan..

Jokivarren pilkintää
 Pyyhkäisin vielä tänään iltapäivällä ja verkkokalastuksen välipäivänä, pikaisesti läheisellä joella harjus mielessäni, mutta hyvin huonoin tuloksin. Lähtökohdatkin olivat kyllä vähän heppoiset, sillä joelle saavuttuani kairasin muutamat pyyntireiät, jonka jälkeen annoin paikan rauhoittua ja aloin sitomaan pilkkilitkaani. Vaikka kuinka koitin ajatella taas kaiken ottavan mukaani, niin harjusperhot olivat jääneet kuitenkin kaappiin. Myöhäinen lähtöni joelle ei antanut pelivaraa käydä hakemassa unohtuneita perhoja, vaan jouduin sitomaan niistä mitä repussani oli. Ensin uittelin pientä mosuria ja karviaista sivutapsissa ja vielä lopuksi kultamorria sekä punamustaa rautupaulia. MP-reissuun kuitenkin oli tyytyminen tällä kertaa.

Osittain mustaksi värjätty kultamorri sekä Rautupaulin pilkkiperho
Huomenna sitten taas verkoille odotukset matalalla ja uutta verkkonarua mukana lisättäväksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti