Vaeltava kalastaja: Annapurna circuit, lähtö lähenee.

Lumihuippu Sarangotille noustessa.

Viralliset trekkausluvat
(ACAP = Annapurna Conservation Area Permit sekä TIMS = Trekker's Information Management System) on nyt hankittu.
ACAP maksoi n. 20 dollaria kuten myös vihreä TIMS kortti, joka on tarkoitettu itsenäisille vaeltajille. Ilman opasta tai kantajaa siis lähdemme ja lähtöpäivämme on 3.10. Luvat haimme suoraan Trekking officesta ja siis täältä Pokharasta. Aikaa meillä meni lupien saamiseen noin puolisen tuntia. Helppo ja yksinkertainen homma. Mukaan tarvittiin passi, neljä valokuvaa ja 4000 rupiaa käteistä.

Luvat ja reittiprofiilia

Minulla on ollut runsaasti aikaa täällä tehdä suunnitelmia reitin ja turvallisen toteutuksen suhteen, suurimpana huolena vuoristotaudit, johon sairatumisen mahdollisuus alkaa 2500 metrin korkeudesta. Enempää en lähde noita jopa nopeastikin tappavia tauteja tässä käsittelemään, mutta sen verran nuo minua, entistä tupakkamiestä jonka keuhkot eivät enää huippukunnossa ole, huolettavat, että suunnitelmallisuutta tarvitaan.

Paras keino välttää sairastuminen on rauhallinen nousuvauhti ja riittävä totuttelu korkeuteen. Useimmat kulkijat pitävät yhden lepo- ja totuttelupäivän Manangissa 3500 metrin korkeudella ja jatkavat siitä Yak Kharkaan (4050 m) sekä siitä yöpymisen jälkeen Thorang Phediin (4450 m). Tämän jälkeen on jyrkkä ja raskas kapuaminen Thorong La pass:in (5416 m) kautta Muktinathiin (3800 m). Tällä osiolla monet täällä haastattelemistani vaeltajista ovat kokeneet vähintään taudin ensioireita. Monet myös aloittavat estolääkityksen (diamox) syönnin 2500 nousumetrin jälkeen.

Oma reittisuunnitelmani poikkeaa tästä jonkin verran. Varaamme totutteluun huomattavasti pidemmän ajan. Kuljemme ensin rauhallisesti Lower Pisangiin (3250 m), josta jatkamme korkeampaa reittiä Manangiin (3540 m) Manangissa olemme vähintään kaksi yötä ja teemme päiväretkiä korkeammille paikoille. Seuraavaksi tarkoituksemme on suunnata Shree Kharkan (4070 m) kautta Tilicho base campille (4150 m). Tuolta teemme 8 - 10 tuntisen päiväretken Tilicho järvelle, joka on yksi maailman korkeimmalla olevista järvistä. Saavutamme tuolla melkein 5000 metrin korkeuden. Sitten taas yö Base campissä ja samaa tietä takaisin Shree Kharkaan josta oikaisemme Yak Kharkaan (4050 m) ja takaisin pääreitille.

Vietämme siis kaksi yötä 3500 metrissä ja viisi yötä reilussa 4000 metrissä. Nyt kehomme tulisi olla tottuneet ohuempaan ilmaan ja jatkaminen lienee turvallista.

Pahimpaan scenarioon on toki myös varauduttu hankkimalla vakuutus joka kattaa vaellukset 6000 metriin asti ja sisältää mahdollisesti tarvittavat (ja kalliit) evakuointilennot alueelta. Vakuutuksen hinta oli sata euroa ja on voimassa kuukauden, jonka ajan olemme reissulle varanneet. Ei siis mitenkään kallis sijoitus siihen nähden, että tällä voi säästää hengen.

Kaikki alkaa siis pikku hiljaa olemaan valmiina. Pieniä ostoksia pitää vielä tehdä, kuten lääketarpeet ensiapuun, tyynyliinat sekä magnesium ja kivennäisainejauheet.

Nyt siis oikeastaan vain odotellaan vaimon valmistumista joogaohjaajaksi, joten päiväni ovat edelleen hyvin lepovoittoisia sisältäen mukavaa lämpöön totuttelua sekä herkuttelua paikallisilla ruuilla ja hedelmillä. Yhtenä päivänä kävin hieman kokeilemassa raskasta kiipeilyä ja kapusin Sarangotin huipulle, jonne tuli noin 800 metriä nousua ja sekin kaikki viimeisen kahden kilometrin matkalla. Raskasta oli! n. 50 asteen nousua 35 asteen lämmössä. Huipulle kuitenkin pääsin ja antoi se nyt hieman toivoa tulevaan.