Vaeltava kalastaja: Annapurna circuit osa 1/3

Besisahar

Kierroksemme alkoi siirtymisellä Pokharasta Besisahariin, jonne matkaa kertyi noin 100 km. Kulkuvälineeksi valitsimme taksin, jolle maksoimme matkasta 3000 rupiaa eli noin 25 euroa. Vaikka bussilla olisi päässyt paljon halvemmalla, niin saimme näin nukkua hieman pidempään ja vältimme bussin vaihdon sekä odottelun puolimatkassa.
Besisahar oli kohtuullisen hektinen kylä, jossa vielä voi tehdä viime hetken hankintoja ja jonne bussit tuovat vaeltajia ja josta jeepit heitä kuljettavat määränpäihinsä. Meidän määränpää oli kyytien suhteen täällä ja seuraavana aamuna asettelimme 15 kilon painoiset rinkat selkäämme ja aloitimme urakkamme.

Vaelluksemme alkoi kulkemalla Besisaharin läpi

Besisahar (820 m)- Ngadi (890 m) 14 km

Opasta emmekä kantajaa olleet palkanneet, joten matkassa meillä oli tietysti alueen kartta ja intialaisen Partha S Banerjeen kirjoittama opas. Tärkein ja paras suunnistustyökalu oli kuitenkin matkapuhelimemme joihin olimme ladannet Maps.me sovelluksen. Tuolla saattoi navigoida ilman minkäänlaisia verkkoyhteyksiä ja se toimikin koko matkan erittäin hyvin.

Ensimmäinen kylä Khudi, tuli vastaamme noin kuuden kilometrin jälkeen, jossa myös pääsimme ensimmäistä kertaa monista tulevista riippusillalle. Emme pysähtyneet tässä pienessä maalaiskylässä vaan jatkoimme vielä muutaman kilometrin kauniissa ja kuumassa maalaismaisemassa Bhulbhuleen, jossa söimme lounaan.
Olimme nyt kävelleet kymmenen kilometriä reilun 30 asteen helteessä ja tänne olimme myös suunnitelleet ensimmäisen yöpymisen. Paikka ei oikein houkutellut länsimaiseen tyyliin ja tasoon tottuneita silmiämme ja päätimme jatkaa vielä seuraavaan kylään, josko siellä olisi jotain laadukkaampaa majoitetta tarjolla.
Kilometri Bhulbhulesta vastaan tuli hieno ja reisun ensimmäinen vesiputous, jota jäimme hetkeksi ihastelemaan. Tuosta vielä noin kilometri ja tien vasemmalla puolen, Marsyangdi-joen penkereellä oli hostelli, joka mainosti kunnon wifiä, ruokaa sekä mm. luonnonkylpylää. Emme jääneet siihenkään ja siinä taisimme tehdä virheen, sillä saavuttuamme Ngadin piskuiseen kylään, huomasimme että nyt vaaditaan länkkäriltä sopeutumiskykyä, vaikka jo reilu kuukausi oltiin Nepalissa asusteltu ja heikompaan tasoon totuttu.
Majoittauduimme Annapurna lodgeen ja sen ilmavaan huoneeseen. Alkujärkytyksen jälkeen olimme kuitenkin kokolailla tyytyväisiä, sillä vaikka fasiliteetit olivatkin melko primitiivisiä, niin paikan sekä omistajaperheen lämminhenkisyys ja maistuva ruoka tekivät vierailustamme hyvinkin tyydyttävän. Vaelluksen ensimmäinen yö nukuttiin hyvin ja aamiaisen jälkeen jatkoimme reippaina matkaamme.

Ensimmäinen riippusiltamme

Khudin kylässä oleva keinu

Ensimmäiset lumihuiput tulivat näkyviin hieman ennen bhulbhulea

Vaikuttava vesiputous

Hyvin ilmastoitu huoneemme

Huoneemme oli viimeinen vasemmalla

Ngadi (890 m) - Ghermu (1130 m) 9 km

Ilma oli jo heti aamusta helteinen ja aloimme nousun kohti Bahundandan (1310 m) kylää. Alussa kohtuullisen mukavaa nousua, joka kyllä sitten jyrkkeni siinä määrin, että hiki virtasi jo valtoimenaan kylän saavutettuamme. Kylässä kirjauduimme epävirallisesti Annapurnan alueelle, kirjoittaen nimemme ACAP-pisteen kirjaan. Noususta väsyneinä nauteimme myös kahvit kylässä, jossa oli hyvin ystävällinen ilmapiiri ja varsinkin kylän nuoriso osoitti suurta mielenkiintoa meitä ja matkaamme kohtaan.
Bahundandasta laskeuduimme erittäin jyrkkää alamäkeä kohti Ghermua, josta löysimme erittäin mukavan majatalon omalla kylpyhuoneella dollarilla ja jossa nautimme reisun suurimmat omenapiirakat. Muutoinkin majatalo oli taas omistajineen erittäin lämminhenkinen ja ruuat todella maistuvia. Majatalon nimeä en muista, mutta se oli toinen kylään saavuttaessa.
Tämä väli oli edelleen maisemallisesti hyvin kaunista pengerrettyine riisipeltoineen ja varsinkin Ghermusta näkyvä vesiputous oli upea.

Matkalla Bahundandaan

Rehevää maalaismaisemaa

Ennen Ghermua vilvoittelimme jalkojamme tässä kylmässä joessa

Vesiputous Ghermusta nähtynä

Ghermu (1130 m) - Tal (1700 m) 11 km

Runsaan aamiaisen jälkeen, jonka nyt nautimme lämpötiloista viisastuneena jo kuudelta, jatkoimme nousua kohti Talin kylää. Jatkuva auringon paahde ja yli 30 asteen lämpötilat keskipäivällä, olivat hieman haasteellisia, joten aikainen aloitus on järkevää ja hyvin suotavaa. Kokonaisnousua tällä taipaleella on vajaat kuusisataa metriä, mutta todellisuudessa se on paljon enemmän. Matkalla on myös paljon alamäkiä ja joen ylityksiä, jolloin todellista ylämäkeä on huomattavasti enemmän.
Tämä kaava oikeastaan jatkuu koko reissun ja lisää kyllä rasittavuutta, mitä ei osa ehkä niin ennalta arvata.
Ensimmäinen kylä on heti jokirantaan laskeutumisen jälkeen Syanje. Tähän asti on kävelty enimmäkseen mukavia polkuja pitkin, mutta nyt jatketaan pölyisellä ja melko vilkkalla jeeppi-tiellä Chamcheen (1385 m) asti. Pysähdyimme tuolla virvokkeille sekä kuvaamaan taas mieletöntä vesiputousta. Tähän asti matka oli kohtuullisen miellyttävää nousua, vaikka tuo pölyisellä tiellä kävely jeppejä ja moottoripyöriä väistellen ei oikein mieltä ylentänytkään.
Seuraavaksi taas riippusiltaa pitkin joen ylitse ja edesä on autoton polku, joka on tosin tähän mennessä sitten reissun raskain nousunsa suhteen. Hieman ennen Manangin alueen porttia on pieni kahvila, jossa voi nauttia virvokkeita, mutta itse emme muuta kuin vedimme henkeä ja ryyppäsimme vettä tuossa kohdin, sillä niin monet olivat itsensä siihen parkkeeranneet.
Vielä jalkoja puuduttavaa nousua hetki ja Manangin alueen portti on savutettu ja Talin kylä ja kaunis jokimaisema näkyy heti portin takana. Ilma täällä oli jo viileämpää ja heti auringon laskeuduttua piti jo lisätä vaatteita ja makuupussikin kaivettiin ensi kertaa esiin.

Vesiputous Ghermussa

Ghermu näytti viihtyisältä kylältä

Polku Taliin oli mukava jeeppitien jälkeen, tosin raskas

Liskot paistattelivat päivää kuumilla kivillä

Manangin alueen portti

Taustalla Talin kylä

Tal (1700 m) - Danaqyu (2200 m) 12 km

Melkein heti Talin jälkeen tuli mahtava vesiputous, jota oli ihailtava useampi hetki. Reitti kulki aluksi halki maissi ja perunapeltojen. Sitten taas joen ylitys ja takaisin jeeppitielle. Polku olisi kyllä jatkunut toisella puolen jokea, mutta maanvyörymät olivat tehneet sille niin paljon tuhoa, ettei se ollut enää käytössä.

Ohittelimme pieniä kyliä ja ylitimme jokia riippusiltoja pitkin. Matka jatkui taas poluilla jotka olivat melko jyrkkiä ja hieman vaarallisen oloisiakin, sillä välillä harha-askeleet olisivat tienneet kymmenien metrien pudotusta rotkoihin.

Perhevetoinen pieni ja erittäin siisti majatalo Danaqyuessa tarjosi meille ilmaisen huoneen, joka oli täysin puurakenteinen ja ikkunasta avautui näkymät lumihuipulle.

Katseen vangitseva putous

Kivinen ja liukas polku

Harha-askeliin ei ollut varaa

Danaqyu (2200 m) - Chame (2710 m) 11,5 km

Heti Danaqyun jälkeen ylitimme puusillan ja taas maanvyöryistä johtuen valitsimme ylimmän polun, joka halkoi hienoa metsämaisemaa. Kostea, rehevä metsä tuoksui hieman syksylle ja paikoin oli jopa ruskan värejä nähtävissä. Alkumatkasta nousu oli taas melko jyrkkää ja tarkaan sai katsella jalansijat, ettei tulisi kohtalokasta liukastumista. Välillä näkyviin tuli myös Manaslun huippu (8163 m), joka on mailman kahdeksanneksi korkein.

Muutamien pienien kylien ja riippusiltojen jälkeen saavuimme Koto Qupariin, joka oli kuin villin lännen kylä hevosineen ja ratsastajineen. Tästä noin parin kilometrin jälkeen tuli Chame ja seuraava lepopaikkamme.

Upeaa syksyntuoksuista metsää

Kauniita yksityiskohtia

Tämän majatalon etupihalla temmelsivät kanat ja takapihalla kasvoi rentouttavat ja parantavat yrtit. Joimme täällä hyvät lättykahvit

Ruskan sävyjä

Chamen mani wall. Majatalomme oli tästä hieman eteenpäin

Chame (2710 m) - Dukhur Pokhari (3145 m) 13 km

Chamesta matka jatkui kohtuullisesti nousten kohti 3000 metrin rajapyykkiä. Polku mukaili Marsyangdi jokea ja noin neljän kilometrin jälkeen taas laskettiin jyrkästi alas sekä heti jyrkkää polkua ylöspäin Bhratangin kylälle, josta ostimme evääksi paikallisia omenoita.

Matka jatkui alas jokirantaa, jossa riippusillasta yli ja taas jyrkää polkua siksakkia ylös Dukhure Pokhariin (3145 m), josta oli mahtavat näkymät Paungi Dandan rinteisiin. Paungi Danda tarkoittaa tietä tai vuorta taivaaseen. Hiemanhan se siltä näyttikin. Varsinkin kun pilvet koskettelivat huippuja, niin kuin jyrkkä tie olisi jatkunut pilvien läpi korkeuksiin.

Joimme teetuvan kattoterassilla sitruuna-inkivääri-hunajateet ja ihailimme näkymiä. Päätimme myös jäädä yöksi tänne, sillä halusimme akklimatisoitua kunnolla, emmekä halunneet ottaa yhtään riskiä vuoristotaudin suhteen. Meillä oli mukana estolääkitys vuoristotautiin, mutta päätimme, että lääkettä söisimme vasta oireiden tultua ja jos noin kävisi, myös laskeutuisimme välittömästi alaspäin. Siis yö tässä pienessä kylässä ja seuraavana päivänä kohtuullinen siirtymä Upper Pisangiin.

Dukhur Pokhari (3145 m) - Upper Pisang (3310 m) 3 km

Tästä eteenpäin tien pinta oli kauttaaltaan hienojakoisen pölyn peittämä ja vaelluskenkämme saivat uuden vaalean värin pintaansa, joka pysyi koko loppumatkan.

Muutaman kilometrin päässä tuli Pisangin kylät näkyviin, kuin myös Annapurna II (7937 m), joka avautui täydellisesti eteemme Upper Pisangissa. Kiipesimme korkeimmalle majatalolle, josta otimme vaatimattoman huoneen upeimmilla maisemilla ikinä.

Dukhur Pokhari ja

Kuva Upper Pisangista. Alhaalla jokirannassa Lower Pisang

Annapurna II terassiltamme kuvattuna

Upper Pisang (3310 m) - Ngawal (3680 m) 10 km

Manangiin menee kaksi reittiä. Alempi, jota pitkin pääsee perille päivässä, sekä ylempi, jossa maisemat ovat huikeat, mutta matkalla tulee yksi lisäyö. Valitsimme ylemmän reitin ja päivä alkoi heti raskaalla nousulla siksakkia Ghyarun (3730 m) kylään. Tässä vaiheessa tunsimme jo selvästi miten happi on vähentynyt ilmasta ja varsinkin jyrkkä nouseminen saa liikkumisen näyttämään kuin hidastetulta. Jos kiirehtii liikaa, pitää pysähtyä haukkomaan henkeään tämän tästä. Voisi melkein sanoa, että matkavauhti on hidastunut jopa puolella entisestä.

Ghyarun kylästä avautuvat upeat maisemat Annapurna kakkoselle ja tästä eteenpäinkin pitää vähän väliä kääntyä katselemaan taaksepäin henkeä salpavia maisemia. Matka Ngawalin kylään jatkui helpohkona raskaan nousun jälkeen ja valitsimme heti ensimmäisen majatalon kylässä ja saimmekin kivan päätyhuoneen ja sen verran kaukana valosaasteesta, että pääsin ensimmäisen kerran kuvamaan yötaivasta.

Mani wall ennen raskasta nousua Ghyaruun

Annapurna II

Ghyarun kylä rinteessä

Annapurna II ja Lower Pisang laakson pohjalla

Ngawalin kylä illalla

Tähtitaivasta ja milkyway

Ngawal (3680 m) - Manang (3540 m) 10 km

Aamuyöllä heräsimme kellojen kilkatukseen ikkunan takana ja päivän valjettua selvisi syylliset aikaiseen herätykseemme. Ensimmäiset jakkimme reissulla vaelsivat pitkin laaksoa ja kaulalla heiluvat kellot kertoivat selvästi missä nämä karvaiset ja isot otukset kulkivat.

Päivän matka oli kohtuullisen helppoa laskua ja nousua. Hyvä niin sillä olimme molemmat saaneet flunssan vaivoiksemme ja se teki ohuen ilman kanssa päivästä melko raskaan. Maisemat olivat kuitenkin parasta tähän mennessä ja saimme ilhailla lumihuippuja sekä kauniita luostareita vuorten rinteillä sekä joka puolella vaeltavia jakkilaumoja.

Muutama kylä oli matkan varrella, mutta emme niissä pysähdelleet vaan hiljakseen etenimme kohti Managia. Se olikin sitten hyvin vilkas kylä. Sadat vaeltajat kulkivat kylällä. Toiset valmistautuivat jatkamaan matkaa ja toiset, kuten mekin valmistauduimme akklimatisoitumispäivään, joka on hyvin suositeltavaa ennen jatkamista ylöspäin.

Käytimme aikamme leppoisasti oleskellen ja flunssaa parannellen. Kävimme elokuvissa katsomassa seitsemän vuotta tiibetissä. Se oli hauska kokemus jakkitaljoilla istuskellen ja pähkinöitä sekä sipsejä nauttien.

Flunssan vuoksi jouduimme ottamaan vielä yhden ylimääräisen päivän tuolla. Harmiksemme olimme valinneet majataloksi heti ensimmäisen hotellin, jossa kyllä oli ihan tyydyttävät huoneet omalla kylpyhuoneella, mutta ruoka tuolla oli huonointa tähän astisessa reissussa. Tapana reitillä on, että saat yöpymisen halvalla tai jopa ilmaiseksi, mutta sitoudut samalla syömään majatalon ravintolassa. Onneksi Manangissa oli kuitenkin pari hyvää kahvilaa, jossa sai kunnon kahvia sekä tuoreita leivonnaisia. Täytimmekin vatsojamme päivittäin hyvillä kaneli- sekä omenapullilla. Kolme yötä täällä ei kuitenkaan kokonaan parantaneet flunssaamme, mutta olo tuntui kuiten siinä määrin hyvältä että päätimme jatkaa kohti Tilichojärveä.