Pitänee aluksi hieman aukaista tuota fraasia "munat pataan" tai nykyään niin monesti lyhennettynä MP. Fraasin etymologiasta minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta jos kuka tietää, niin olisin innokas kuulemaan. Kuitenkin tuota olen kuullut käytettävän ja itsekin käyttänyt tyhjän metsästys- tai kalastusreissun yhteydessä, siis silloin kun saalista ei ole tullut laisinkaan. Itse olen ajatellut sen niin, että pitänee laittaa kananmunia kiehumaan ruuaksi, kun muutakaan ei tullut. Toki nykyään kun naisetkin enenevässä määrin ovat alkaneet kalastamaan ja metsästämään, niin on ilmeisimmin ollut myös "munasarjat pataan" tyylistä kertomusta huonosta saalisonnesta. Joten oma ajatukseni fraasin syvemmästä olemuksesta lienee hyvinkin väärä?
No yhtä kaikki, tänään se tapahtui minulle ja ei ollut ensimmäinen kerta, eikä luultavasti viimeinen.
 |
Ensimmäinen verkkojärvi
|
Kartasta olin katsellut sopivaa paikkaa asetella verkot ilman venettä ja Pöyrisjärven erämaasta löytyi mielenkiintoinen kolmen järven keskittymä, jotka yhtyivät toisiinsa pienellä joella. Verkonlasku ilman venettä vaatii hieman kekseliäisyyttä ja minä olen ratkaissut ongelman vahvalla siimalla varustetulla valtamerikalastukseen tarkoitetulla heittovavalla ja avokelalla. Käytössä minulla oli koukuton 85 gramman paino, jonka saan lentämään lähes 100 metriä. Toki tuo asettaa paljonkin rajoituksia sille mihin verkot onnistuu siiman avulla vetämään.
Näin kävi nytkin. Rannan pehmeydestä johtuen, jouduin muuttamaan alkuperäistä, kartan pohjalta tekemääni suunnitelmaa ja tämän ensimmäisen järven kohdalla jouduin tyytymään mielestäni hyvin epävarmaan paikkaan. Toki siinä rannan muodot antoivat pienen toivon minulle mahdollisista hauista ja ahvenista ja mielessäni vallitsi innostunut ajatus sekä tieto siitä, että paremmin pyydykset kuitenkin pyytävät vedessä, kuin muualla. Siiman viritys tässä kohdin ei onnistunut pelkästään heittämällä, vaan jouduin kuljettamaan sitä myös vapaa apuna käyttäen pitkin rantoja. Pienen puuhastelun jälkeen, kuitenkin sain verkot siiman avulla vedettyä järveen ja vielä Ahti-loitsut tehtyäni, siirryin keskimmäiselle järvelle toisen verkkoni kanssa.
 |
| Välijärvi, jonne myös verkot asetin |
Toinen verkko olikin helpompi asetella, koska sain painon hienosti heitettyä järven ylitse, mutta järven mataluus verkkokohdassa oli yllätys. Verkkoni olivat 1.80 m syviä, mutta vain osin vettä oli riittävästi. Toisaalta olin saanut katettua pyynnölläni veden koko syvyydeltä, mutta samalla ajatus siitä, että jäänsyvyys täällä voi olla hyvinkin tuo lähes pari metriä sai minut pohtimaan ajatusta kalojen oleskelusta ylipäätään tässä matalahkossa välijärvessä. Enhän minä sitten niin väärässä ollut ajatusteni kanssa, vaikka toiveet olivatkin korkealla.
Tänään kun kävin verkot kokemassa ja samalla poistamassa järvestä, niin melkein tyhjän sain palkakseni. Melkein tulee siitä, että sainhan minä ihastella kuitenkin syksyistä erämaata sekä siitä, että sain taas muistutuksen miten helppo on epäonnistua luonnon kanssa toimiessaan. Ehkä juuri siitä kumpuaa tämä minun syvä arvostus luontoa ja metsästys- ja keräilykulttuuria (pyyntikulttuuri) kohtaan, kaikki on välillä niin luojassaan!
 |
Näiden avulla lapinnoidat ja shamaanit lankesivat loveen ja
varmaan löysivät parhaat kalapaikatkin. Jos tästä ei tuuri muutu,
niin täytynee itsekin kokeilla..
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti