Lapin roskaraja - Kolumnisti Jussi Viitala

Ylen kolumnisti Jussi Viitala tarttui tärkeään aiheeseen - luonnon roskaamiseen. Kolumniin tästä
Olen huomannut tuon saman asian ja viimeksi kesällä vaeltaessani Haltille.
Kilpisjärveltä Haltille lähdettäessä ensimmäinen autiotupa on Saarijärven kämppä. Paikka on siksikin kohtuullisen vilkas, että se kerää helposti lähtijät kuin tulijatkin tunturista kämpälle, kuten myös päiväretkeilijät Kilpisjärveltä. Ja siltä se näyttikin. Vaikka kämpällä on oikein ekopiste, niin tulipaikka oli täyttynyt palamattomasta jätteestä, pelti- ja kaljapurkeista. Sama huomio tuli tehtyä Meekonlaaksossa, jonne lennätetään kalastusporukoita ahkerasti läpi kesän. Nuotiopaikkoja siellä täällä ja lähes jokaiselta löytyi tätä samaa jätettä. Paha mielihän tuosta jää kun tietää, että joukossamme liikkuu edelleen ja ehkä jopa enenevissä määrin henkilöitä, jotka vähät välittää muuta kuin itsestään ja tällä asenteella he tuhoavat omansa ja muiden elinympäristöä.

Ylläs 2016 siistiä oli tuolloin.

Kolmesti olen konevoimalla siirtynyt erämaahan. Kahdesti helikopterilla, Suomessa ja Ruotsissa sekä kerran moottorikelkalla Norjassa. Kaikki kerrat on tehty lähes samalla "itäkairan" porukalla ja aina on jätetty leiripaikat siihen kuntoon, ettei käyntiämme edes huomaisi. Myönnän toki, että konevoimin saa enemmän tavaraa viedyksi, mutta yhtä helposti se sieltä tulee poiskin. Ongelma ei siis ole pelkästään siinä millä keinoin erämaahan saavutaan, vaan siinä mihin ihminen on kasvatettu ja kunnioittaako tuo ihminen ylipäätään ympäristöään. Kannattaa lukea tuo kolumni, joka minussa herätti monenlaisia tunteita ja vaikka en itse aivan kaikkea tuossa allekirjoitakaan, niin hyvä kannanotto kaikille meille erämaissa liikkuville.

Panoraama Haltilta länteen 2016 Norjasta selviää päiväretkellä ja näkyi roskina huipulla.

Lopuksi vielä lukemastani kirjasta - Harakan naurun kootut teokset- pätkä Mikko Kilven julkaisusta vuodelta 1961.

"Vaellusvietin tyydyttäminen vapauttaa koko olentomme koneistuneen aikamme hermostuttavasta ja hengettömästä tahdista. Samalla se tyydyttää meidän kauneudenkaipuutamme ja liikkumatarvettamme.
Koska vaellusvietti on vietti, on se myös arvaamaton voimatekijä ja tasapainottaja oikein suunnattuna.
Erämaan rauhassa meidän on helpompi tajuta asioiden keskinäinen arvojärjestys. Siellä voimme löytää itsemme, elämänkatsomuksen, kadonneen runon ja mystiikan."

Siis antoisia hetkiä puhtaissa ja roskattomissa erämaissa!