Annapurna circuit 3/3 Mukhtinath - Pokhara

Mukhtinathin ruskaa

Mukhtinath (3800 m) - Kagbeni (2800 m) 14 km

Taas kylmän yön jälkeen heräsimme päivään toiveikkaina ja innostuneina. Laskeutuminen alaspäin tarkoittaisi lämpimämpiä ilmoja ja niitä tässä jo on kaivattukin. Valitsimme tälle välille kiertotien, sillä ruskaiset maisemat houkuttelivat lähemmäs ja suora reitti ei niitä niin näyttänyt tarjoavan. Siis ensin Jharkotin kylään, josta käännyimme reitiltä Jhongin kylää kohti. Vaikka taas jouduimme laskeutumaan jokiuoman pohjalle ja kapuamaan muutaman sata metriä kylään, niin kyllähän se kannatti. Muuten niin autiomaan oloisessa maastossa erivärisinä hehkuvat puut olivat uskomattoman kauniita.

Päivän taival oli enimmäkseen alamäkeä tai jyrkkää alamäkeä, sekä kohta Jhongin kylän jälkeen kuivaa, pölyistä ja vulkaanista erämaata, jota halkoi joki jonka vesi oli aivan Original Long drinkin väristä. Siis kuin janoisen miehen päiväunessa.
Puolenpäivän aikaan alkoi puhaltaa voimakas tuuli, joka nosti samalla kuivan pölyn ilmaan ja kulku kävi jo hieman vaikeaksi. Onneksemme olimme jo kohta perillä ja saimme huoneenkin Kagbenin parhaaksi rankatusta hotellista Yak Donaldsista, joten kaikki hyvin ja jakkiburgeria tilaamaan.

John

Jhong

Rikkipitoista maata

kuivaa on

Lonkkujoki

Kagbeni

Taas yksi mani wall

Kagbeni (2800 m) - Jomsom (2720 m) 8 km

Jaa- a... Tämän päivän ja Jomsomin kokemukset saisi pyyhkäistä pysyvästi muistista. Tylsää, kuivahkoa ja pölisevää jokivartta myöden kävelyä ja saapuminen Nepalin varmasti ahdistavimpaan paikkaan Jomsomiin. Ehdottomasti töykein ja huonoin palvelu, poikkeuksetta jokaisessa paikassa jossa tuolla kävimme. Huonoin ruoka, josta sain vielä jonkun myrkytyksenkin, sekä ehdottomasti kalleimat majoitushinnat koko reissulla. Vaikka tuota paikkaa katselisi miten avomielisesti ja objektiivisesti, niin en löydä yhtään muuta hyvää asiaa tuolla kuin lentokentän. Siksipä suosittelen kaikille tuleville vaeltajille välttämään ko. paikkaa ja jos siellä pitää yöpyä, niin ehkä sitten vanhan Jomsomin puolella. Toinen mitä suosittelen on ottaa jomsomista ensimmäinen lento Pokharaan tai Kathmanduun, sillä oikeastaan vasta Kalopanin jälkeen alkaa vitutus helpottamaan.

Toisaalta tällainen alisuoritus varmaan tarvitaan, jotta muut muistot sitten tuntuvat paremmilta ja joka reissussa on paras ja huonoin paikka sekä päivä. Kohta Kagbenistä lähdön jälkeen eteen tuli pieni, lähes hylätyn oloinen kylä, jonka yksi viidestä rakennuksesta oli komeasti Hotelli Hillton. Flunssa ei ollut oikein vieläkään helpottanut, joten tavaksi oli tullut juoda päivittäin kuumaa sitruuna-inkivääri-hunajajuomaa ja juurikin tämä Hillton kutsui siihen kovin. Tilattuani meille juomat aloin katselemaan ympärilleni ja katseeni lukittui hotellin kylttiin, jonka jalkoihin oli kiinnitetty kolmijalkaiset tuolit. Nerokasta, mutta samalla jo aloin epäröimään tilaustamme, enkä turhaan epäröinytkään, sillä kohta puolen tunnin odottamisen jälkeen saimme eteemme kuumaa juomaa, josta en oikein pystynyt aistimaan kuin tuttua makeutta ja ehkä jotain inkiväärin tapaista. Kupin pohjalle jäi jokin epämääräinen sakka. Tuntemattomaksi jäi minulle tuon lämpimän ja puolitoista dollaria maksaneen juoman tekstuuri, hyvää se ei kuitenkaan ollut. Nimi ei siis aina ole tae laadusta.

Yhdentoista aikaan alkoi taas tuulla voimakkaammin samalla nostaen pölyn ilmaan ja tehden kulkemisen hankalammaksi. Meille olikin jo selvinnyt, että tämä on tällä tasangolla toistuva juttu ja siksi perillä seuraavassa lepopaikassa kannaisi olla ennen puoltapäivää.
Vanhaan Jomsomiin tullessa vastaan tulee iso kunnallinen rakennus, ilmeisimmin koulu, jonka takana toinen, jota luulin hallinnolliseksi rakennukseksi. Rakennusta ympäröi mani wall ja etupuolelle päästyäni, se näyttikin joltain temppeliltä. Tuo ei minulle koskaan selvinnyt, mutta ihan hieno rakennus on kyseessä, ainut laatuaan Jomsomissa. Tuon jälkeen oikealla jokirannassa on kylpylä-hotelli ja ehkä samalla paras paikka yöpymiseen seudulla? Jomsomissa näytti olevan yksi kunnon kahvila, mutta se oli kiinni kun sinne päivällä yritimme. Kokeilimme erästä toista leipomo-kahvilaa, mutta tuolla kahvi jotain sanoinkuvaamatonta moskaa, joka jäikin maistamisen jälkeen juomatta. Parasta Jomsomissa oli tie, jota pitkin sieltä pääsi pois.

Hotelli Hilltonin terassi ja kolmijalkaiset penkit

Old Jomsom

Old Jomsom

Jomsomin lentokenttä

Jomsom ja seinä maalaus

Jomsom ( 2720 m) - Tukuche (2590 m) 10,5 km

Pölyisen aamukävelyn jälkeen saavuimme Marphaan, joka yllätti siisteydellään ja palkitsi meidät hyvällä kahvilla sekä leivoksilla. Paikka on kuuluisa omenistaan, niin tuoreista kuin kuivatuistakin sekä brandystään, joka kyllä on oikeammin vain huonohkoa pontikkaa.

Tuostapa sitten alkoi jo kasvillisuuskin saamaan pinta-alaa ja aavikkomaisuus sitä vastoin väheni, eli melko mukavaa kävelyä Tukucheen, jonka olivat tehneet kuuluisaksi rikkaat suolakauppiaat, jotka muinoin asustivat kylän taloja. Asetuimme hollantilais-nepalilaispariskunnan High Plains Inn hotelliin, joka tarjosi mukavan huoneen ja hyvät ruuat kohtuulliseen hintaan. Hyvä paikka syödä ja yöpyä!

Marpha

Maisemat muuttuvat

Lonkkujoki virtaa kauniisti

Tukuche

Tukuche (2590 m) - Kalopani (2530 m) 11 km

Hieno taival. Matkalla esiin tulee Mt. Tukuche, Dhaulagiri jäätikköineen, Nilgirin huiput, Fang sekä Annapurna I. Leppoisaa kävelyä ja maisemien ihastelua, se on tämän päivän teema. Hyvin nautittavaa. Itse Kalopani tarjosi reissun parhaan majoituksen, eikä ruuissakaan ollut moitteen sijaa. Täällä viihtyy asiakkaina myös paikallisia ja siitä johtuu myös hotellien isompi koko sekä parempi laatu. Kalopani on tunnettu yhtenä maailman syvimmistä laaksoista, ympäröihän sitä Himalajan korkeimmat huiput mm. Dhaulagiri (8167 m) ja Annapurna I (8091 m) Evätkä nuo muutkaan huiput tämän laakson ympärillä ihan vähäisiä ole. Henkisestikin oli huojentava päästä tänne Kalopaniin, sillä kylmyys oli vaivannut matkaamme jo pitkään ja tästä eteenpäin pääsisimme taas laskeutumaan alaspäin, joten lämpimämpää keliä tässä jo kovin odotellaan.

Dhaulagiri ja jäätikkö

Annapurna I

Kalobani (2530 m) - Dana (1440 m) 18 km

Pitkä päivä, mutta nyt laskeudutan selvästi alemmas ja puolenpäivän tuulet eivät enää täällä puhalla kuten takana tasangolla, joten sen puolesta kelpaakin päivämatkaa pidentää. Maastokin muuttuu selvästi ja metsäiset osuudet lisääntyvät. Apinat pomppivat välillä puissa ja lintujen laulu lisääntyy.

Ghasassa nautimme lounaan ja päätimme ottaa seuravan hotellin, joka tuntuu hyvältä, no niitä ei sitten matkallemme osunut , vaan väsyneinä jatkoimme Danaan asti, jonka kolmesta majatalosta valitsimme sen, jonka alakerrassa oli myös kauppa. Saimme hyvin vaatimattoman huoneen, jossa kuitenkin oli oma wc ja pikkuinen terassikin takapihalle, jossa meitä tuijotteli suloisin lehmä ikinä. Illalla pääsimme vielä maistaman ehdottomasti reisun parasta Dhal bhat annosta, niin tämä paikka jäi kerralla positiivisimpiin muistoihin koko reissusta.

Metsäistä taivalta

Suomessa niin kielletty kasvi

Täällä niitä kasvoi pelloittain

Maissit kuivumassa

Söpöin lehmä ikinä?

Dana (1440 m) - Tatopani (1190 m) 5 km

Lyhyt kävely päätepisteeseemme, josta eniten odotimme kuumia lähteitä. Jo pitkään olin mielikuvissani liotellut väsymyksestä ja kylmyydestä kärsineitä jalkojani näissä Tatopanin kuuluisissa kuumissa ja parantavissa lähteissä. Olimme jopa varautuneet jäämään Tatopaniin kahdeksi yöksi, jolloin saisimme nautiskella kylpylän palveluista oikein huolella.

Kylään saavuttuamme joimme kahvit leivoksineen ja katsastimme hotellit ja valitsimme mieleisemme, oletettavasti löysimme paikan parhaan hotellin ja kohtuulliseen 15 taalan vuorokausihintaan. Tavarat kannoimme kiiruusti huoneeseen ja lähdimme katsastamaan kylpylää, joka oli aivan kävelymatkan päässä. Pettymys oli valtaisa! Pölyisen jeeppitien varressa oleva yhden pienen ammeen kompleksi suihkuineen, joka aivan täynnä paikallisia miehiä, jotka pesivät pois itsestään ajomatkan varrella tarttuneen pölyn. Olisihan tuosta altaasta vielä pari seisomapaikkaa löytynyt, mutta en sen kummemmin minä, kuin vaimonikaan halunneet iskeytyä kymmenpäiseen paikalliseen miesjoukkoon ihmeteltäväksi. Varsinkin kun nämä siveyspuolen säännöt ovat täällä meille länsimaalaisille hieman vanhanaikaiset ja kummalliset. Kylpyhommat saivat siis jäädä ja lähdimme varaamaan meille kyytiä aamun ensimmäiseen linja-autoon Pokharaan.

Ainoa kuva Tatopanista

Tatobani - Pokhara

Aamulla änkesimme itsemme linja-autoon, joka oli myyty äärimmilleen. Penkkipaikkaa emme saaneet, mutta ihan seisomiseksikaan ei matka mennyt, sillä kuskin takana oli hieman tasaista tilaa, jossa istua. Tuo oli ilmeisesti ja varsinkin lämmöistä päätellen moottorinpäälinen tila ja siis melko kuuma sellainen. Tie oli varsinaista röykkyytystä ja tuossa moottorinkannella oli vaikea pysytellä. Onneksi meitä oli siinä useita, joten toisiin nojaten tuo hoitui. Noin tunnin ajon jälkeen matka katkesi ja syykin kohta selvisi, maanvyörymä. Tunti pari odottelua ja taas päästiin jatkamaan matkaa kunnes järjetön ruuhka, eikä matka edennyt kuin muutamia metreja parin tunnin aikana. Tähänkin selvisi syy, asfalttihommat. Tekivät kaksisataa metriä asfalttia. Sitä tosin tarvittaisiin tuhansia kilometrejä, mutta jos liikenne pysähtyy noin, niin ehkä olisi parempi antaa vain olla? Yhdeksän puuduttavan tunnin ja noin 80 - 100 kilometrin jälkeen pääsimme Pokharaan ja ansaittuun lepoon.

Muutama päivä nautittiin olostamme Pokharassa. Syötiin tutuissa hyviksi jo todetuissa, ja myös uusissa ja silti hyvissä paikoissa kaikenlaisia herkkuja, joista ei vaelluksella voinut kuin uneksia. Samalla  latailimme akkuja ja valmistauduimme tulevaan viikkoon Kathmandussa, Nepalin pölyisessä pääkaupungissa. Siellä viimeistään olisi päätettävä minne matkamme jatkuu. Annapurna circuit on nyt kuitenkin tehty, ja olen hyvin onnellinen että saimme sen kunnialla suoritettua. Mahtava kokemus, jota kelpaa joskus muistella.

Maanvyörymä katkaisi matkamme

Pokharan ilta-aurinko

Pokharan iltaelämää