Äijädieetti

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Annapurna circuit osa 2/3 Thorang La Pass


Manang to Tilicho

Manang (3540 m) - Upper Shree Kharka (4250 m) 11 km

Aamu oli raikas ja ilma kirkas. Olo flunssainen, mutta kuumetta ei enää tuntunut olevan. Matka alkoi kohtuullisesti nousten ja muuttui jo muutaman kilometrin ja Marsyangdi-joen ylityksen jälkeen hyvin jyrkäksi ja meno oli sitä myöden kovin rauhallista. Eipä se kyllä haitannut lainkaan, sillä maisemat olivat kerrassaan niin hienot, että ilman levon tarvettakin niitä piti pysähdellä ihastelemaan tämän tästä. Ruskan värit olivat paikoin niin kirkkaat, etten moista ollut nähnyt edes lapissa.

Tarkoituksenamme oli jäädä yöksi jo Shree Kharkaan (4050 m), mutta majatalossa ei ollut yhtään enää tilaa. Siispä epätietoisina jatkoimme ylöspäin ja saimme kuin saimmekin viimeisen huoneen raskaan kahden ja puolen kilometrin pinnistyksen jälkeen Upper Shree Kharkasta. Paikallinen nuori ja ystävällinen perhe piti majataloa näin suosituimpaan vaellusaikaan auki, muulloin tuolta ei suojaa saakkaan. Majatalolla saimme myös kuulla että Tilicho- järvelle on kova ruuhka, joten Base Camp on täynnä ja  kymmenet ihmiset joutuvat nukkumaan ruokasalin lattialla. Päätimme ettemme itseämme tuonne ruuhkaan tunge, vaan jatkamme kohti Thorang la:ta. Tästä tuli vähän niin kuin ylimääräinen mutka matkaan ja vaikka hieman harmitti ettemme nyt Tilicho-järveä näkisikään, niin silti tämä sivutaival oli kannattava tehdä, sillä maisemat olivat vaan niin tyrmistyttävän upeat!



Shree Kharka lähestyy

Värit


Tilicho peak ja Great Barrier


Tilicho peak

Upper Shree Kharkan majatalon perhettä

Paikallisen kuljetuslikkeen kalustoa

Upper Shree Kharka

Majatalolta Tilicholle päin

Majatalolta Manangiin päin

Viime säteet

Upper Shree Kharka (4250 m) - Yak Kharka (4020 m) 12,5 km

Sumu oli aamulla niin sakea, että näkyvyys oli vain jotain kymmeniä metrejä, joten yhtään ei enää harmittanut päätös olla lähtemättä ylöspäin Tilicho Base Campille. Alkumatkan ihastelimme lähinnä värejä ja loppumatkasta alkoi hieman kirkastuakin, joten maisemat saivat meidät taas valtaansa.

Isoin osa päivän matkasta oli jyrkkää alamäkeä jokirantaan asti ja lopuksi kohtuullista nousua Yak Kharkaan. Joen ylityspaikalla joimme teet ja lepuuttelimme jalkojamme. Pitkään emme kuitenkaan voineet istuskella, vaikka olisimmekin halunneet, sillä huoli yöpaikan saamisesta painoi mieltä ja halusimme olla ajoissa perillä varaamassa huonetta, jonka onneksemme saimmekin. Thorang Lan lähestyessä näytti selvästi siltä, että ryhmien oppaat varasivat huoneet jo etukäteen ja meille ilman opasta kulkeville ainoa keino saada huone oli olla ajoissa sitä pyytämässä.

Täällä oli kuitenkin useampi majatalo, siis selvästi ruuhkaisampi hetki jäi sinne Tilicholle. Siten majatalossamme olikin meidän lisäksemme vain kaksi muuta asiakasta, joten saimme hienon päätyasunnon rivitalosta omalla vessalla. Illallisella huomasin että ruokasalin kamiina oli kylmempi kuin jääkaappi keittiössä ja välittömästi lähdin kyselemään syytä moiselle.
Näillä korkeuksilla auringon laskiessa myös lämpötilat laskivat pakkasen puolelle, eikä meillä mitään pilkkihaalareita mukaan tullut, joten illan paras hetki oli ruokailu lähellä kamiinaa, josta pesun jälkeen painuimme makuupussiin viltin alle juttelemaan ja odotteleman unta.

Ylimieliseksi vastaukseksi sain, että liian vähän asiakkaita! Olin tuohon vastaukseen toki jo hieman varautunutkin ja vedin taskustani viidensadan setelin, jonka ojensin töissä olevalle nuorelle pojalla, sanoen painokkaasti, PLEASE.. Tästä silmät kirkastuen kaveri ryntäsi takapihalle vanhan, jo valmiiksi rikkoutuneen penkin kimppuun tehden siitä sopivan kokoista sälettä. Hetken kuluttua hän kantoikin ämpärillisen puuta sekä polttonestepullon kamiinan luokse. Lisäksi sytykkeenä oli jotain puukuitumassasta tehtyä munankennoa, näin luulisin.
Pari halkoa lensi pesään sytykkeiden kanssa ja puoli litraa paloöljyä päälle. Savu ja katku oli salissa hirveä, eikä kamiina lämmennyt lainkaan. Hieman lisää paloöljyä ja lopputulos edelleen sama.  Katselin sitä touhua ymmälläni ja kun nuori mies luovutti, lähtien hartiat lysyssä takaisin kohti keittiötä, niin kurkkasin kaminaan. Pari tuoretta puuta siellä kyti, jotka nostin pois ja laitoin kuivaa penkkipuuta tilalle ja vähän lattialle jäänyttä sytykettä, niin johan tärähti kamiina käyntiin ja saatiin lämpö pirttiin. Talon kissakin kiitti ja löysi itselleen tyhjän penkin läheltä kaminaa. Sitä ennen hän kierteli meidän neljän sylistä toiseen lämpöä etsien. Kyllä siellä kamiinassa sitten ne märätkin puut lopuksi paloivat, mutta ymmärrykseni kasvoi sille, että liian vähän tosiaan on asiakkaita siksi kova homma on kamiinan sytyttäminen.

Ruska sumun keskellä

Ruska sumun keskellä

Yak Kharka tuolla jossain

Yak Kharka ja Annapurna area

Yak Kharka ja kattoterassi

Yak Kharka (4020 m) - Thorung Phedi (4430 m) 8 km

Kylmän yön jälkeen kylmään aamuun nouseminen makuupussin ja viltin alta, kaikki alusvaatteet päälle puettuna, ei ole mieltä ylentävin homma. Kuitenkin hytisten suoritetun aamupesun ja vaatteitten vaihdon jälkeen aamupala maistuu hyvältä, vaikka senkin joutuu hampat kalisten syömään. Aamullahan ruokasaleja ei lämmitetty missään ja siksi kai mekin pääsimme aina ajoissa aloittamaan vaelluksemme. Paitsi tänä aamuna.. Majatalon pojat nukkuivat autuaallisesti pommiin, vissiin kamiinan lämmöstä huumautuneina ja saimme henkilökunnan hereille vasta kovan kolkuttelun jälkeen.

Tämän päivän taival oli ohuesta ilmasta johtuen tasaisen raskasta kulkua jokirantaa myötäillen kohti viimeistä lepopaikkaa ennen ennen Thorang Lan ylitystä. Tässä kohdin parhaat maisemat oli takana päin, jonne katseet lepohetkillä suunnattiinkin. Pitkä taival on jo tehtynä ja Annapurnat näkyvät siellä vielä niin uljaina.

Thorung Phedi sitten yllätti meidät täysin, vaikka makuu- ja saniteettitilat olivatkin edelleen alkeelliset, niin samaa ei voi sanoa yleisistä tiloista. Ruokasali oli ikkunaseinien ansiosta lämmin koko päivän ja illalla lämmitti iso kamiina tilan nautinnolliseksi paikaksi oleskella. Tuoreet omena- ja kanelileivonnaiset ja oikea capuccino loivat tuoksu ja makumailman, jota ei osannut odottaa täällä olevan vastassa. Niin ja se reggaemusiikki ja -tunnelma..


Jakki, joita tällä reitillä riitti väisteltäväksi asti

Varovasti, kohta ollaan jo Thorung Phedissä


Throng Phedi, viimeinen lepopaikka tällä puolen vuoristoa

Thorung Phedi (4430 m) - Thorung La Pass (5416 m) - Mukhtinak (3700 m) 14,5 km

Pääpäivä.. Päivä jota on odotettu, josta on uneksittu ja jota on jopa hieman pelätty. Kylmä aamuhämärä, jäätyneet pesuvedet ja rinkan ensipaino selässä. Katse jyrkkään ylämäkeen ja polkuun, jonne matka veisi. Vaikeata on sanoin kuvailla tuota hetkeä jolloin pelot ja toiveet taistelevat mielessäsi ja odotuksissasi.
Toivehan on jaksaa tämä reissun raskain taival ja kävellä Thorang La Passin yli. Yli viisituhatta neljäsataametriä merenpinnan yläpuolella ja yli 700 metriä korkeammalle kuin euroopan korkein vuori Mount Blanc. Pelkona ettei jaksakaan tai kaikkein pahin, saada jopa tappava vuoristotauti. Vakuutukset kyllä oli kunnossa  mahdollisista evakuointilentoa myöden, mutta silti. Jo tänne Thorung Phediin asti kiipeäminen oli raskasta. Ilma on todella ohutta. Happea pitää haukkoa keuhkoihin kaiken aikaa. Jopa housujen pukeminen tai kenkien sitominen on niin hengästyttävää hommaa, että täytyy välillä pitää hengähdystaukoja.

Hyvin rauhallisesti aloitettiin nousu kohti Thorung High Campia (4860 m), joka saavutettiinkin jo reilussa tunnissa. Tuolla osa vaeltajista myös yöpyi, mutta meidän mielestä yöpyminen noin korkealla oli enemmänkin riski kuin mahdollisuus ja siksi valitsimme toisin. Maisemat olivat kyllä hienot, mutta edelleen ohut ilma ja vielä edessä oleva taival oli niin iso prioriteetti, että otimme vain muutamia kuvia ja keskitimme voimamme ja ajatuksemme tulevaan.

Polku jatkui High Campiltä edelleen jyrkkänä ja välillä mentiin viidenkymmenen asteen kulmassa ylöspäin. Pari kilometriä ja ehkä myös pari tuntia myöhemmin tuli vastaan teetupa, jossa levähdimme hetkisen. Myös täällä, niin kuin alemmissa kylissäkin oli tarjolla hevoskyytejä niille, joiden jalat tai kunto eivät enää kestäneet. Houkutus oli kyllä suuri, mutta vielä tuntui voimia piisaavan ja keuhkoihinkin riitti ilmaa, joten jätimme tuon option käyttämättä. Tosin noin puoli tuntia ennen huippua vastaan tuli hevosmies ja olin melkein nostamassa peukaloa, kun hän totesi hymyillen.. Only twenty minutes on top.. ja jatkoi vihellellen alamäkeen. Huipulle päästiin noin neljässä tunnissa ja olimme kyllä melko väsyneitä. Vuoristotaudin ensioireet oli selvästi molemmilla. Minulla massiivinen päänsärky ja Satu Elinalla sen lisäksi huonovointisuutta, joten pikaiset kuvat huipulta riitti meille fiilistelyyn. Loppumatka Mukhtinathiin olikin sitten todella jyrkkää alamäkeä, josta ei voinut kyllä nauttia. Vuoristotaudin oireet eivät niin vain hävinneet, vaan vielä perilläkin olo oli hutera, vaikka laskeuduimme melkein kaksi kilometriä Thorang lasta 3700 metriin. Muutoinkin olimme viettäneet useita päiviä yli neljässä kilometrissä, joten vielä jatkuvat oireet olivat yllätys, tosin väsymyksellä oli myös varmaan osansa. Seuraavana aamuna kaikki oli taas onneksi hyvin ja jatkoimme matkaa, vaikka parempi idea olisi ollut viettää tuolla vielä toinenkin yö, siksi kivalta tuo kylä vaikutti! ( niin ja Bob Marley Hotel jäi myös kokematta, harmi)
Aamuhämärissä, lähellä high campiä

Karua

Teetuvalla tauolla, ennen Thorung Lata


Siellä se polku jatkuu ja jatkuu

Ei pelkästään ohut ilma, mutta maisematkin saa haukkomaan henkeä



Thorung la on tässä selän takana.. Wuhuu

5416 m Thorung la



Alaskin on pitkä matka

Mukhtinatin luostarit


Mukhtinath

Mukhtinath



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti