Ehdinpäs vielä ennen jäiden tuloa kokeilemaan uutta kanoottia. Kaksi tuntia paketin noutamisen jälkeen, olin jo rinkka pakattuna matkalla järvelle verkkojen kanssa. Valitsin järven, jonne minulle jäi vain noin kilometrin kävelymatka, joten varovasti pääsin testaamaan miten kanootti kulkee kiinnitettynä rinkan ulkopuolelle. Hienostihan se toimi ja kyllä tuolla pystyy lähtemään jo jonkinlaisille vaelluksille. Toki 8,5 kilon ylimääräinen paino vaikuttaa mm. eväiden määrään rinkassa, mutta jos esim. vaellusmatkat jalkaisin olisivat lyhemmät, niin kyllä tuota rinkkaa viikon jaksaa selässä kantaa, varsinkin kun osan matkasta voisi meloa.
 |
| Lähtövalmiina |
Kanootin täyttäminen sujui helposti parissa minuutissa. Ensituntuma oli ihan hyvä. Penkkiin oli hyvä istua ja kanootti tuntui kohtuullisen vakaalta. Kyllä tuosta verkot veteen voisi saada ja niin saikin. Mitään kaikuluotainta minulla ei ollut ja järven syvyydet olivat suuri arvoitus, joten rannanmuotojen mukaan yritin etsiä syvännettä järvestä. Suurin odotuksin siis verkot veteen ja sitten telttapaikkaa etsimään.
 |
| Asentopaikka yön yli |
Helpostihan tuo hiekkakankaalta löytyi ja maapuita oli lähistöllä riittävästi. Keräilinkin niitä melko paljon, sillä jouduin vähän oikomaan verkkoja laskuvaiheessa ja nostin niitä myös hieman takaisin kanoottiin, jolloin housut kastuivat hommassa, joten kuivatustulet oli syytä rakentaa. Iltaa kohden myös tunsi selvästi miten pakkanen alkoi kiristyä ja aloin vähän jännittämään tulevaa yötä, sillä mukanani oli vain kevyt makuupussi, jossa extreme-arvo oli nolla-astetta ja comfort +5 astetta.
Reipas pakkasyöhän siitä tulikin ja hieman hampaani kyllä kalisivat yöllä tulien sammuttua, mutta kuitenkin selvisin melko mallikkaasti.
 |
| Maa ja majoite kuurassa aamulla |
 |
| Huonolla kamerallani sain tallennettua vähän revontuliakin |
Aamulla sitten teltan purku ja järvelle nostamaan verkkoja, joissa pettymyksekseni ei ollut yhtään kalaa. Ei siis sintin sinttiä! Kyllä se niin vain on, että vierailla vesillä ja uusilla tyylillä kalastettaessa, saalis voi olla juurikin näin hurja. Ehkä minua olisi auttanut kaikuluotain oikean verkkopaikan määrittämiseen. Itse verkkoja en voi syyttää, sillä satoja kiloja on noilla samoilla verkolla pyydetty aiemmin. Mutta ei tässä nyt oikein muuta voinut kuin tyhjentää kanootti ja pakata se rinkkaan, laittaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Märät verkotkin painoivat enemmän kun hartiat lysyssä tallustelin kohti autoa. Kotona kuitenkin mieleni hieman piristyi, kun saunan lämmössä aloin miettimään, että hyvin toimi kanootti ja ensi kesälle mulla olisi varman mielenkiintoisia reissuja sen kanssa tiedossa.
 |
| Luonnon taideteoksia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti