Sain metson pyytämättä. Ensimmäinen kerta kun näin kävi. Monesti on tullut pyydettyä ja muutamia kertoja tuolloin saatu, mutta nyt sain tuon metsiemme kuningaslinnun yllättäen ja pyytämättä.
 |
| Vanha ukkometso |
Edellisestä metsästysreissustani on jo useampi vuosi aikaa. Syksy 2011 on viimeisin metsästyskauteni. Tuolloin minun vierellä myös juoksi flätti-naaras Viivi! Loppuvuodesta muutto ulkomaille ja koirasta luopuminen lopetti tuon harrastuksen silloin.
 |
| Viivi, luotettava ja uskollinen kumppani |
Nyt minulla olisi toki ollut mahdollisuus lähteä lintuja pyytämään, mutta haulikkomiehenä en ilman koiraa tuonne kairaan kehtaa lähteä. Periaattenani on aina ollut, että haavakkoa en luontoon jätä ja pidän siitä edelleen kiinni. Jos siis haulikkohommiin innostun, niin koiranhankinta olisi sitten se ensimmäinen liike.
Palataan takaisin tuohon metsoon. Saan kiittää siitä ystävääni, joka tiesi tilanteestani metsästyksen suhteen ja on itse innokas metsästäjä sekä tarkkasilmäinen ampuja.
Matkalla etelästä takaisin kotiin pysähdyimme itäkairassa ystäväni luona ja siellä riippui vajan seinällä tämä vanha homenokka, jonka ystäväni oli heti pudotuksen jälkeen nimennyt sen Sakken joululinnuksi. Mahtavaa! Kuinka kiitollinen olenkaan tuonkaltaisista ystävistä!
Nyt olen tuon linnun siivonnut. Jalat ja siivet päätyvät kastikkeseen ja rintafileet paistetaan ja haudutetaan kermassa. Nam!
 |
| Lihat valmiina pakkaseen. |
Joulukala vielä puuttuu ja sitä lähden huomenna pyytämään Skibotnista. Toivottavasti turskaa on liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti