Äijädieetti

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Seitä ja miekkavalaita

Turskankiilto silmissä suuntasin aamuvarhain Norjan Skibotniin, josta en kuitenkaan yhtään turskaa  joulupöytääni saanut. Reissun pelasti mahtava kohtaaminen miekkavalaiden kanssa, lukuisat seit sekä upeat maisemat ja hieno keli.

Aamuauringon valaisema vuoristo kilpisjärvi-Skibotn tieltä
Nousuvesihuippu oli vuorovesitaulukon mukaan n. 13.30, joten lähdin ajelemaan jo hyvissä ajoin kohti Skibotnia, jossa olin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Laskuvesi oli saavuttanut huippunsa tuntia aiemmin ja nousuvesi taas virtasi vuonoon kiihtyvällä vauhdilla. Tie tuonne on yksi hienoimmista maisemallisesti. Ensin tulevat näkyviin Kilpisjärven suurtunturit ja aina niin mahtava Saana, sekä sen jälkeen Norjan jylhät ja korkeat vuoristot huippuineen sekä solineen. Varsinkin tällaisena aamuna, jolloin auringonsäteet pääsevät osumaan vuoristoon, tunnelma on taianomainen. Odotukset olivat siis korkealla saavuttuani siihen niemenkärkeen, jonka olin kalapaikakseni valinnut kartalta ennen lähtöäni. Paikalla piti vielä tutkia rantaa ja valita mieleiseni kalapaikka ja sellainen löytyikin läheltä P-aluetta, jonne autoni pysäköin. Vuorovesi on tuolla yli 3 metriä, kalapaikkani mahdollisti siirtymisen ylöspäin nousuveden mukana, eli leiri siihen ja homma alkoi rauhallisesti kahvilla ja ruisleivällä. maisemia ihaillen sekä merta haistellen.

Toimivin litka tänään
Sitten jo virittelin kalavehkeet valmiiksi. käytössäni minulla oli valtamerikalastukseen tarkoitettu 3,5 metrinen teleskooppivapa sekä reilu haspelikela. Päätin kalastaa litkalla vaikka ymmärsin vaarat niiden menetykseen tarttuessaan helposti pohjaan, mielestäni tuo on kuitenkin tehokkain tapa kalastaa rannalta ja toki veneestäkin, tuolloin pohjaankiinnijäämisriski on vain paljon pienempi. Siis koukkuja, jigejä tai mitä nyt pakista sattuu löytymään, kiinni sivutapseihin ja päähän 40-100 grammainen paino tai uistin. Minun vapaani parhaiten sopi 80 grammainen uistin, josta olin poistanut koukut ettei niin helposti jäisi pohjaan kiinni.


Ensimmäinen sei n. 650 g ja kiinni selästä
Muutamia heittoja heittelin tyhjään, kunnes kelatessa tuntui reilu paino. Odottelin jotain reilumpaa turskaa, mutta ei. Sei oli tarttunut selästään kiinni ja veteli siimaa hämäävän voimakkaasti. Sitä tuo kalastus sitten olikin. välillä joku kyljestään kiinni jäänyt sei ylös ja välillä ei mitään. Päivän paras litka oli ehdottomasti fluorisoidut katkarapujäljennökset, joita seit pyrkivät syömään. Tuolla tulikin jo useampi sei samaan aikaan ylös ja mukavin oli kolmen reilu puolikiloisen sein yhteistärppi, varsinkin kun väsyttäessä koukut viistelivät pohjaa ja keräsi vielä kivan kasan levää mukanaan. Tuo kasa sai vavan painumaan niin luokille, että odottelin jo vähintään kymmenen kilon kalaa nousevaksi ylös. Tovin tuota sain väsytellä ja mukava oli tunne, vaikka rannalle nousikin vain muutama sei muiden joukkoon.

Kolmea seitä kerralla, höystettynä levällä
Sitten hommaan tuli muutos, aluksi paikalle tulivat pyöriäiset, jotka ajoivat kalaparvet muualle. Toki välillä joku sattumakala tuli, mutta selvästi mentiin huonompaan suuntaan. Väillä join kahvia ja katselin noita delfiinejä ja välillä rauhakseen heittelin litkaani. Sitten huomasin sivusilmällä veden kalvosta nousevan jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Nuo eivät olleet pyöriäisiä, vaan valaita. Kelasin äkkiä litkan rantaan ja hyppelin rantakivillä kassilleni hakeman kameraa ja takaisin. Miekkavalaita! Vieläpä aivan rantaa pitkin tulossa juuri kalastuskiveäni kohti. Välillä sukeltaen ja välillä palaten pinnalle hengittämään ja puuhkaisemaan ilmat pihalle niskassa olevasta hengitysaukostaan. Kerta kaikkiaan hieno hetki. Kerran aiemminkin olen noihin tappajavalaiksi tituleerattuihin kavereihin törmännyt. Tämä tapahtui 20 vuotta sitten Varangin-vuonossa, jossa olin pienellä avoveneellä juksaamassa turskaa kaverini kanssa. Tuolloinkin ne ohittivat meidät lähes yhtä läheltä, mutta silloin minua jännitti paljon enemmän, sillä olimmehan hyvin pienellä ja kiikkerällä veneellä liikkeellä. Nyt istuin turvallisesti rantakalliolla, joten sain vain nauttia tuosta kohtaamisesta. Sain otettua tämän kohtaamisen myös videolle ja voit katsoa sen klikkaamalla tästä.

Meduusa, jonka halkaisija oli n. 30 cm
Mieleenpainuva reissu siis kaiken kaikkiaan ja kun vielä sain muutamia kiloja kalaa kotiin tuomiseksikin, niin en voi valittaa. Silti tuo turskan saamattomuus vaivaa mieltäni sen verran, että saatan tehdä vielä ainakin yhden retken tuonne parhaitten kala-aittojen ääreen.

Perkuuta odottavia seitä
Sain muuten tänään tiedon, että postiin ollaan toimittamassa tilaamaani, Kiinassa tehtyä, Venäjän talviverkkokalastajien ihmelaitetta Torpeedoa, jonka esittelen varmasti kunhan jäätilanne paranee ja pääsen tosihommiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti